”Isoissa tilaisuuksissa on helppo pitää naamaria”

Tampereen helluntaiseurakunta on kantanut vuosituhannen vaihteesta asti vahvaa solunäkyä – tai ”suhdenäkyä”, kuten solutyötä tukevan ja koordinoivan Kehonrakentajat-ryhmän puheenjohtaja Jukka Salonen asian ilmaisee. Sanalla Salonen viittaa solun eli pienryhmän olemukseen syvien ihmissuhteiden ja läheisen jumalasuhteen rakentamisen paikkana.

– Yhteys Jumalaan ja yhteys toisiin ihmisiin kulkevat käsi kädessä. Pienessä yhteisössä koettu lähimmäisenrakkaus antaa kokemuksen myös Jumalan rakkaudesta, Salonen selventää.

Mahdollisuus tällaiseen yhteyteen on Tampereen helluntaiseurakunnassa jo yli 700 henkilöllä noin 130 pienryhmässä.

– Soluja on naisille ja miehille, nuorille ja vanhoille. On myös avioparisoluja ja muita sellaisia kokoonpanoja, jotka solunjohtajat ovat kokeneet mielekkäiksi.

Inhimillisyys kuuluu asiaan

Oman pienryhmätyön lisäksi Tampereen helluntaiseurakunta järjestää vuosittain ilmaisia solukonferensseja, joiden tarkoituksena on tukea ja levittää solunäkyä. Tänä vuonna konferenssi pidetään 1.–2. lokakuuta teemalla Elämää rakentamassa.

– Usein solutyössä puhutaan seurakunnan rakentamisesta. Nimellä halusimme korostaa sitä, etteivät solut ole itsetarkoitus vaan tärkeintä on se, että ihmiset löytäisivät syvemmän yhteyden Jeesukseen, joka antaa elämän, Jukka Salonen kertoo.

Elämä-sanan valinnan taustalla on myös laajempi, seurakunnan solutyötä kantava ajatus.

– Kun uskovat kokoontuvat yhteen, on kyse tavallisen elämän jakamisesta. Siihen kuuluvat Jumalan lapsellakin inhimillisyys ja rosoisuus.

– Jumala on Jumala, ja me olemme ihmisiä. Se antaa armollisen lähtökohdan yhteydelle. Jeesus on se, joka täyttää ne odotukset, joita emme voi ihmisinä täyttää.

Pienryhmät kasvun taustalla

Elämän rakentamisen teema näkyy konferenssissa paitsi paneelikeskustelussa myös pääpuhujan, Kensington Temple -seurakunnan pastorin Bruce Atkinsonin, opetuksissa. Tarkemmin kohdennetuissa kanavissa tarjotaan työkaluja muun muassa solutyön haasteiden kohtaamiseen, hyvän ilmapiirin luomiseen ja solunäyn käynnistämiseen pienissä ja keskisuurissa seurakunnissa.

Jukka Salonen suosittelee viimeksi mainittua, Vammalan helluntaiseurakunnan pastorin Matti Karvisen vetämää kanavaa sellaisille seurakuntien vastuunkantajille, jotka pohtivat solutyön aloittamista. Hän näkee pienryhmätyön vakavan harkinnan arvoisena raamatullisena mallina, joka tukee opetuslapseuttamista ja ihmisten yksilöllistä kohtaamista.

– Yhteisiä kokoontumisia tarvitaan, mutta jos seurakunnan toiminnassa on suurkokouspainotus, kuva seurakunnasta vääristyy. Maailmanlaajuisesti katsottuna useimpien hyvin eteenpäin menevien seurakuntien taustalla on solunäky.

Epäaitous karisee

Jukka Salonen toteaa, että myös solutyössä on haasteensa eikä näyn käytännön toteuttamiseen ole yhtä oikeaa ratkaisua. Siitä huolimatta keskisuurissa ja suurissa seurakunnissa on vaikea löytää mitään muuta rakennetta, joka mahdollistaisi samankaltaisen yhteyden.

– Jos ihminen jää seurakunnassa yksin tehtyään uskonratkaisun, useimmiten hän poistuu vähin äänin takakautta. Parhaimmillaan solussa voidaan kokea toisten ihmisten kanssa sellaista syvällistä yhteyttä, joka usein eiuskovilta puuttuu. Eräskin keskiikäinen vasta uskoon tullut kommentoi soluun liityttyään: ”Eihän tämä ole todellista, ei tällaista ole olemassakaan.”

– Yhtä lailla todellinen yhteys voi puuttua myös seurakunnasta. Isoissa tilaisuuksissa on helppo pitää naamaria päällä. Kun solun armollisessa ilmapiirissä opitaan tuntemaan toisia, aidot kohtaamiset tulevat mahdollisiksi.


Lisätietoa  Elämää rakentamassa -solukonferenssista osoitteesta www.solukonferenssi.net.


Elina Rautio