IK-opisto ja Teopolis etsivät uusia markkinarakoja

Opetuslapseuskoulut tuovat vaihtoehdon perinteiselle raamattukoulutukselle. Hanna Koivunen (vas.), Wilma Karmitsa ja Hanna Nousiainen olivat toukokuussa Teopoliksen Tulisielukoulun aktiossa New Yorkissa. Kuva: Tulisielukoulu

”Vielä ehdit mukaan syyskaudelle! Hakuaikaa on jatkettu!” IK-opiston nettisivuilla tarjotaan vaihtoehtoja niille, jotka vielä miettivät, mitä tekisivät tänä syksynä.

Viime hetken tulijoiden odottelu on opiston rehtorin Tanja Laulaisen mukaan tyypillistä kansanopistoille. Niin sanotuilla pitkillä eli tutkintoon tähtäävillä linjoilla on tällä hetkellä 102 opiskelijaa, mutta hakijoita otetaan vielä vastaan.

Taloustilanne vaikuttaa

IK-opiston tutkintopohjaisten linjojen opiskelijamäärien lasku viiden viime vuoden aikana on puhuttanut Helluntaiherätyksessä.

– Ihmiset opiskelevat nykyään mieluummin monimuoto-opintoja työn ohessa. Taloustilanteen kiristymisen vuoksi ei enää niin helposti laiteta omaa taloa ja työtä pois ja muuteta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, Laulainen sanoo.

Kansanopistoissa näkyvät myös valtakunnalliset päätökset.

– Esimerkiksi korkeakouluista valmistumista halutaan nopeuttaa, jolloin yhdenkään välivuoden pitäminen ei ole enää samalla tavalla mahdollista kuin ennen.

Opiskelijamäärissä näkyy jopa valtion kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaus: pari vuotta sitten lähetyslinjalla oli 40 oppilasta, nyt hakijoita on ollut viisi.

Viikonloppukurssit paikkaavat

IK-opisto ei ole jäänyt katselemaan trendejä vierestä vaan on pyrkinyt monipuolistamaan tarjontaansa. Laulainen uskoo, että lyhyet monimuotolinjat ja erilaiset seminaarit paikkaavat hyvin sitä, mitä pitkillä linjoilla tällä hetkellä menetetään.

– Koulutustarjontamme heijastelee suoraan sitä, mitä seurakunnissa tapahtuu ja millaisia tarpeita siellä on. Tästä hyvä esimerkki on muun muassa ollut maahanmuuttajatyön kurssi.

Kansainvälisyys kiinnostaa

Opiskelijoista on myös kilpailua. Laulainen arvelee, että kansainvälisiin raamattukouluihin lähtevien määrä saattaa olla isokin, vaikka lukuja tuskin kukaan tietää.

Myös kirkkokunta- ja herätysliikesidonnaisuuksien heikentyminen näkyy nuorten aikuisten valinnoissa. Oman liikkeen koulutus ei ole enää ainoa vaihtoehto. Toinen varteenotettava teologinen oppilaitos onkin Vapaakirkon opinahjo, Suomen teologinen opisto. Sen kehittämisjohtaja Suvi Kankkunen arvelee, että työntekijäkoulutuksen ohella tarjoiltavat niin sanotut opetuslapseuskoulut ammentavat eri tahoilla samoista vesistä.

– Kohderyhmä on suunnilleen sama – nuoret aikuiset, jotka haluavat käyttää jonkin aikaa elämästään jumalasuhteensa syventämiseen.

Tosin Kankkunen uskoo, että mitä enemmän tällä saralla on tarjontaa, sitä enemmän on myös kysyntää.

– Opetuslapseuskoulujen profiilin nostaminen on meidän kaikkien etu.

Yksi markkinarako näyttää Kankkusen mielestä olevan vielä valtaamatta.

– Olen huomannut, että on nuoria aikuisia, jotka haluaisivat opiskella päätoimisesti Raamattua, mutta joita ei kiinnosta työntekijäkoulutus eikä opetuslapseuskoulut. Tällainen tarjonta ainakin meiltä tällä hetkellä puuttuu.

Ehkä sellaista pitää lähteä hakemaan luterilaisilta herätysliikkeiltä?

Niina Tuovinen