Yksi suurimmista esteistä todelliselle seurakunnan kasvulle on huomion kiinnittäminen pelkkään jäsenmäärään. Surukseni olen nähnyt Suomessa sellaisia seurakuntia, jotka pitävät jäsenmäärää seurakunnan menestyksen todellisena mittarina.
Jäsenmäärän kasvu on tietenkin seurakunnan elinehto, mutta se ei ole läheskään ainoa seurakunnan menestyksen arviointiperuste. Jäsenmäärää tärkeämpää on tietää, mistä uudet jäsenet ovat tulleet ja mikä on uusien kasteella käyneiden määrä. Lisäksi on tärkeää tuntea jäsenten hengellinen tila.
Miten helppoa onkaan tuudittautua siihen, että asiat ovat hyvin niin kauan kuin jäsenmäärä kasvaa. Sen sijaan itseään kunnioittava ja Jumalan edessä rehellisesti toimiva seurakunnan johto haluaa kuitenkin panostaa jäsenistön laadulliseen kasvuun. Huomiota tulisi kiinnittää tämän kasvun tärkeisiin tuntomerkkeihin. Niitä ovat kasvu jumalasuhteessa, ihmissuhteissa, Sanan tuntemisessa ja omassa palvelustehtävässä. Myös ihmisenä kasvaminen on tärkeä laadun merkki.
Vaarana toiminnan yksipuolistuminen
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä kasvun esteenä otan esille monissa seurakunnissa viime vuosina esiin tulleen hälyttävän piirteen. Vaikka seurakuntien toimintaa vaivaa usein runsaudenpula ja jäsenten uupuminen liiallisen toimintakeskeisyyden vuoksi, samaan aikaan löytyy seurakuntia, jotka ovat syystä tai toisesta luopuneet monista terveen seurakunnan tunnuspiirteistä. Seurakunnan johto on jostain syystä päätynyt korostamaan jotain yksittäistä toimintamuotoa niin paljon, että samalla on rajoitettu joitain toisia.
Tämä ilmiö näkyy esimerkiksi siinä, että säännöllinen ja systemaattinen raamatunopetus, sielujenvoittamistyö ja koko jäsenistölle suunnatut rukouskokoukset on korvattu musiikilla ja rukouspalvelulla. Joissakin seurakunnissa puolestaan opetus on mennyt kaiken muun edelle.
Syynä tällaisiin yksipuolisiin painotuksiin saattaa olla seurakunnan johtajien ja pastorien oman armoitusalueen näkeminen muita toiminta-alueita tärkeämmäksi. Jäsenistön terveen kasvun ja koko seurakunnan toiminnan kannalta seurakunnassa tulisi kuitenkin huomioida tasapuolisesti kaikkien eri armoitusten toiminta- ja kasvumahdollisuus sekä niiden mukanaan tuoma opetuslapseuttamisen haaste (Ef. 4:11–12).
Opetuslapseuttamisen puuttuminen
Yksi suurimmista syistä seurakuntiemme kasvun pysähtymiseen on ollut työn jättäminen kesken uskoontulleiden kohdalla. Joskus olemme tehneet mittavia kampanjoita voittaaksemme alueemme asukkaita Herralle. Olemme myös olleet valmiita satsaamaan suuriakin rahasummia isojen evankelioimistapahtumien järjestämiseksi. Panostuksien suuruuteen nähden tulokset ovat kuitenkin useimmiten jääneet laihoiksi. Kymmenistä, joskus jopa sadoista uskonratkaisun tehneistä vain pieni murto-osa on edennyt pidemmälle hengellisessä elämässään.
Mistä tämä ilmiö johtuu? Uskoakseni suurin syy tähän olemme me uskovat itse. Emme ole oppineet panostamaan uskoontulleiden opetuslapseuttamiseen, vaan oletamme kaikista vastakkaisista aiemmista esimerkeistä huolimatta, että he pääsevät hengellisen kasvun tielle itsekseen ilman vanhempien uskovien tukea.
Näin toimiessamme olemme hukanneet suurimman osan siitä sadosta, jonka eteen on nähty paljon vaivaa ja johon on käytetty myös runsaasti seurakunnan varoja.
Mitä tästä opimme?
On sanottu, että historia opettaa meille vain sen, että emme opi historiasta mitään. Oman herätysliikkeemme historian tutkiminen voi kuitenkin toimia meille herätyskellona, joka havahduttaa meidät etsimään uusia tapoja päätehtäväämme, sielujen voittamiseen.
Jotta tasannevaiheeseen pysähtyneet tai hiipuvat seurakunnat saataisiin taas kasvamaan, niiden johtajat tarvitsevat näyn ja strategian uusien ihmisten tavoittamiseksi ja liittämiseksi seurakuntaan. Nyt jos koskaan on aika vapauttaa toimimaan ne lahjat, joita Jumala on seurakuntiin antanut, jotta ne kasvaisivat ja tuottaisivat hedelmää seurakuntiin ja sitä kautta taivaan aittoihin.
Oman edun ja kunnian tavoittelu älköön estäkö meitä avaamasta seurakuntien tehtäviä jäsenistöllemme. Älköön ne olko myöskään estämässä näyn ja apostolisen armoituksen omaavia henkilöitä astumasta esiin ja perustamasta uusia seurakuntia maahamme.
Väärillä asenteillamme olemme hukanneet jo enemmän kuin yhden sukupolven työpanoksen. Nyt on aika päästää uusi sukupolvi ja kaikki ”virattomat viranhaltijat” kantamaan vastuuta seurakuntien toiminnoista.
Jyrki Isohella
Kirjoittaja on MTh, pastori ja raamatunopettaja.
Artikkeli on viimeinen osa Suomen helluntailiikkeen jäsenkehitystä ja tilaa käsittelevästä kirjoitussarjasta. Aikaisemmat artikkelit on julkaistu Ristin Voiton numeroissa 16–17/2016.
Kirjallisuus:
Helander, E. 1987. Naiset eivät vaienneet. Naisevankelistainstituutio Suomen helluntailiikkeessä. Suomen kirkkohistoriallinen seura.
Isohella, J. 2007. Seurakunnan opetussuunnitelma. Koulutuspaketti seurakuntien johtajille ja vastuunkantajille. Vapaa Sisälähetys ja Fida International.
Isohella, J. 2007. "Virattomat viranhaltijat." Millainen näkemys Suomen helluntaiseurakunnissa on seurakuntaviroista? Käytännön teologian pro gradu -tutkielma. Iso Kirja -opisto. University of Wales.
Isohella, J. 2011. Seurakuntavirat. Aikamedia.
McGavran, D. A. 1970. Understanding Church Growth. Grand Rabids. Eerdmans Publishing Company.
Morris, L. 1996. Seurakunnan läpimurto. Päivä.
Seminaarit: Sinun paikkasi Kristus-ruumiissa ja Opetuslapseuttaminen seurakunnassa. www.hsry.fi/toiminnot/opetussarjat.
Seuraavissa Ristin Voiton numeroissa keskustellaan Jyrki Isohellan artikkelisarjan herättämistä ajatuksista. Lähetä oma kannanottosi osoitteeseen tai kirjeessä osoitteeseen: Aikamedia/Ristin Voitto, Kumitehtaankatu 5, 04260 Kerava. Laita kirjoitukseen myös omat yhteystietosi ja saatteeksi merkintä ”Seurakuntien kasvu”.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...