Helluntailiike avartui yhteiskuntaa kohti 1990-luvulla

Helluntailainen vaikuttaminen on perinteisesti tarkoittanut evankeliumin julistamista. Nykyään edunvalvonta ja yhteiskunnallinen osallistuminen katsotaan kuitenkin helluntailiikkeenkin piirissä mahdolliseksi ellei jopa välttämättömäksi. Kuvassa hollantilaiset viettävät hiljaista hetkeä kristittyjen vainoissa vuonna 2014 kuolleiden muistoksi.
Helluntailainen vaikuttaminen on perinteisesti tarkoittanut evankeliumin julistamista. Nykyään edunvalvonta ja yhteiskunnallinen osallistuminen katsotaan kuitenkin helluntailiikkeenkin piirissä mahdolliseksi ellei jopa välttämättömäksi. Kuvassa hollantilaiset viettävät hiljaista hetkeä kristittyjen vainoissa vuonna 2014 kuolleiden muistoksi.
1990-luvun alussa Ristin Voitossa pohdittiin, missä määrin uskovien tulisi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Päätoimittaja Valtter Luoto kysyi pääkirjoituksessaan, olisiko helluntailaistenkin aika antaa äänensä kuulua kaikkia suomalaisia koskevissa asioissa.

Kari-Antti Kitunen tutki Joensuun yliopistoon läntisen teologian laitokselle tekemässään kandidaatintyössään helluntailiikkeen suhtautumista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja siinä tapahtunutta muutosta 1990-luvun alkuvuosina. Tutkielman aineistoksi valikoituivat vuosien 1990–1994 Ristin Voitto -lehdet.

– Aihe kiinnosti, koska oman historiani kautta osasin olettaa siinä tapahtuneen merkittävän muutoksen viimeisten 20 vuoden aikana, Kitunen sanoo.

Lama ja vaalit pinnalla

Helluntailiikkeen historiassa poliittista vaikuttamista on perinteisesti karsastettu. Sen on pelätty kärjistävän ristiriitoja eri yhteiskuntaluokkien välillä ja vaarantavan ydintehtävän, evankeliumin julistamisen.

Kitunen huomasi 1990-luvun alun lehtiä lukiessaan, että tietyt yhteiskunnan mullistukset muuttivat helluntailaisten suhtautumista asiaan. Tutkimustulokset suomalaisten maallistumisesta herättelivät huomaamaan, että kristilliset arvot eivät olleet enää itsestäänselvästi kaikkien jakamia arvoja. Lama puolestaan havahdutti uskovat uudella tavalla sosiaaliseen vastuuseen, ja diakonia tuli aiempaa vahvemmin osaksi evankeliointia.

Vuoteen 1994 ajoittuivat sekä presidentinvaalit että EU-jäsenyyttä koskeva kansanäänestys. Presidentinvaalien yhteydessä pääkirjoituksessa kysyttiin, olisiko jo aika keskustella siitä, kuuluuko rukoilun lisäksi ottaa suoremmin kantaa. EU-vaalien alla lukijoita jo rohkaistiin vaikuttamaan lopputulokseen muutenkin kuin rukouksin.

– Unionin jäsenyyteen liittyvässä kirjoittelussa kerrottiin pyrittävän tasapuolisuuteen, mutta se näyttäytyy vahvasti kantaaottavana ”Ei-leirin” hyväksi. Teema sai myös suhteellisen  runsaasti palstatilaa useiden vuosien ajan, mikä kertoo paljolti siihen liittyneistä voimakkaista tunteista ja myös peloista, Kitunen arvioi.

Vaikka ajankohtaiset aiheet tuovat oman sävynsä 1990-luvun lehtien sisältöön, yleisönosaston keskustelut kuulostavat nykylukijasta kovin tutuilta.

– Tutkimusta tehdessä usein meinasi hymyilyttää se, kuinka mikään ei näytä muuttuneen 25 vuodessa. Avioliitto, alkoholi ja musiikki olivat pinnalla silloin, ja ne taitavat olla pinnalla nytkin. Vastuu arvojen säilymisestä Tutkimusajankohtana Ristin Voitolla oli kolme päätoimittajaa, joista kukin linjasi osaltaan keskustelua. Valtter Luoto pohti helluntailiikkeen asemaa yhteiskunnassa ja herätteli huomaamaan, millaisia ongelmia yhtenäisen toimielimen puuttumiseen liittyi. Onni Haapala ehti lyhyen kautensa aikana ottaa kantaa muun muassa evankelioinnin ja diakonian suhteeseen.

Haapalaa seurannut Juhani Kuosmanen piti omina tavoitteinaan avoimuuden ja keskustelun lisäämistä, kuitenkin tietyin varauksin: ”pidämme itsellemme oikeuden vaieta kuoliaaksi tai kirjoittaa kielteisessä sävyssä tapahtumista, jotka sotivat täysin periaatteitamme vastaan; näin myös omien seurakuntiemme tapahtumista, sillä uutisointikin on tietyssä mielessä opetusta”, hän kirjoittaa.

Kitunen katsoo Kuosmasen tuoneen yhteiskunnallisen vaikuttamisen osaksi helluntailaista elämäntapaa, sillä tämä piti uskovia vastuullisina kristillisten arvojen säilymisessä.

– Tutkimuksen tulokset noudattelivat melko hyvin omia ennakkokäsityksiäni, mutta yllättävää ehkä oli juuri asennoitumisen muuttumisen nopeus ja jopa sen voimakkuus, mitä tulee poliittiseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.

Kitusen mielestä on hyvä, että helluntailaisten on nykyään mahdollista ottaa kantaa ja vaikuttaa; poliitikkokin voi olla uskottava kristitty.

– Kristillisen arvomaailman esillä pitäminen on seurakuntien ja kirkkojen tehtävä, mutta voitaisiinko konservatiivisesta reagoinnista siirtyä myös proaktiiviseen vaikuttamiseen? Jos aina ei oltaisikaan jarruttamassa, vaan pyrittäisiin aktiivisesti ajamaan muutoksia, jotka  hyödyttävät heikoimmassa asemassa olevia.


Säde Loponen


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja