Gibraltarin kristityt kohtaavat pakolaisia ja matkailijoita
Englantilainen Martin Bates on kiireinen eläkeläinen, jota on turha hakea Gibraltarin pääkadun kahviloista tai keskusaukiolta. Pääkadun kauppojen välissä on tummanruskea ovi, joka johtaa kristilliseen kirjakauppaan. Kauppa on pieni, mutta sen kulmauksesta pääsee portaita myöten kirkkosaliin, ravintolaan ja pieniin huoneisiin. Avonaisista ovista voi seurata ahkerien seurakuntalaisten työskentelyä. Myös Martin Bates on täysillä mukana vapaaehtoistyössä.
Gibraltarissa olevien merisotilaiden parissa vaikutti 1760-luvulla voimakas hengellinen herätys. Kersantti Henry Ince oli innokas maallikkopuhuja. Hän järjesti tilaisuuksia kaupungin gallerioissa ja kallioluolissa. Vuonna 1809 Gibraltariin rakennettiin ensimmäinen metodistikirkko.
Bates kertoo, että kristityt merimiehet ja sotilaat perustivat vuonna 1898 Tervetuloa-kodin vanhaan lennätintoimistoon. Vuodesta 1933 lähtien talossa on ollut metodistikirkko.
Pääkadulla sijaitsevan kirkon jumalanpalvelukset ovat kesäisin kansoitettuja. Paikallisen väestön lisäksi jumalanpalveluksiin saapuu runsaasti matkailijoita.
– Ympäri maailmaa tulevat vieraat ovat tervetulleita. Varsin usein he tuovat mukanaan myös kristillisyydestä vieraantuneita ystäviään ja sukulaisiaan. Gibraltarilla vierailee vuosittain jopa 12 miljoonaa matkailijaa. Teemme työtä myös nuorten ja syrjäytyneiden parissa, Bates sanoo.
Puun alta uuteen elämään
Englannin Poleworthissa syntynyt Martin Bates joutui 37-vuotiaana vakavaan liikenneonnettomuuteen, joka tapahtui Nuneatonissa, Warwichshiressä vuonna 1987.
– Kesti tunnin saada minut irti romuttuneen auton sisältä. Toinen jalkani ruhjoutui pahasti, ja olin pitkään kuntoutuskeskuksessa. Hoitaja kysyi minulta, tunnenko Jeesuksen. Vastasin, että olen käynyt lapsena kirkossa. Hoitaja sanoi: ”No, se ei ole sama asia kuin usko Jeesukseen.”
Bates käveli lähellä kuntoutuskeskusta kainalosauvojen avulla. Joen törmältä avautui kaunis näköala, ja kerran mies havahtui siihen, että hänen katseensa kiinnittyi kumpareen takaa nousevaan ristiin, johon aurinko paistoi.
– Näkymä valtasi sydämeni. Nilkutin suuren puun varjoon ja polvistuin. Pyysin syntejäni anteeksi ja kiitin Jumalaa siitä, että olen elossa.
– Nousin vaivalloisesti ylös ja lähdin kohti kuntoutuskeskusta. Samalla muistin lapsena kuulleeni, että rukous tulee päättää aamen-sanaan. Linkutin takaisin puun alle, polvistuin ja sanoin aamen. Siitä alkoi hengellinen elämäni.
Pakolaisia auttamaan
Martin Bates halusi palvella Jumalaa. Kosovon pakolaiskriisin aikana vuonna 1999 hän matkusti Albaniaan, jossa hän toimi World Vision -järjestön vapaaehtoistyössä eri pakolaisleireissä.
– Erityisesti Pohjois-Albaniassa sijaitseva Kukesin pakolaisleiri jäi mieleeni. Ihmiset olivat pelokkaita ja ahdistuneita, eikä heillä ollut ruokaa eikä perushygieniatarvikkeita. Oli etuoikeus auttaa ja tukea heitä.
Nykyään Bates jatkaa työtä Gibraltarin metodistiseurakunnan yhteydessä. Kirkkoon tuodaan suuria puulaatikoita, jotka ovat täynnä vaatteita.
– Täällä on kymmenkunta vapaaehtoista lajittelemassa. Samana päivänä voi saapua kaksikin suurta lähetystä Englannista. Myös matkailijat tuovat avustustarvikkeita, ja toisinaan joku antaa ylimääräisen paitansakin seurakunnan keräykseen.
– Varsin usein lähden kuljetusten mukana Ceutaan. Kokoamme avustustavarat kansainvälisen seurakunnan tiloihin. Vaatteita jaetaan Ceutassa olevassa vastaanottokeskuksessa ja seurakunnan tilaisuuksissa.
Brexit vaikeuttaa työtä?
Britannian EU-eron seuraukset vaikuttanevat myös Gibraltarissa, ja Brexit onkin kaupungissa yleinen keskustelunaihe. Useiden mielestä EU ei ole demokraattinen eikä kaikkien oikeuksien puolustaja mutta siitä huolimatta siinä kannattaisi pysyä.
Britannian merentakaisella alueella käy päivittäin töissä jopa 30 000 espanjalaista, mutta Espanja on uhannut sulkea Gibraltarin rajan, kun Brexit toteutuu.
– Brexit voi vaikeuttaa melkoisesti työtämme, koska Ceuta kuuluu Espanjalle. Nyt on kuitenkin aika tehdä työtä eikä murehtia tulevaa, sanoo Bates.
Gibraltarin 35 000 asukkaasta 75 prosenttia kuuluu katoliseen kirkkoon. Englannin kirkko on toiseksi suurin kirkkokunta, ja evankelisia seurakuntia on kuusi. Muslimi- ja hinduyhteisöt ovat varsin suuria. Gibraltarissa on myös neljä synagogaa ja lähes 1000 juutalaista.
MielipideAino-Maija Riutamaa de Mata ihmetteli Ristin Voitossa (RV 27) liian tiukkoja asenteita viinin juontiin. Ehkä hänen kirjoituksessaankin oli kapea näkökulma asiaan.
MielipideTultuani uskoon kauan sitten tieni johdattui Lahden helluntaiseurakuntaan. Ehdin olla siellä vain
muutaman kesäkuukauden, kunnes työpaikan perässä muutin taas muualle.
Mutta Lahdessa ehdin imai...
MielipideEn voi olla kommentoimatta Juhannuskonferenssin musiikkikeskustelua.
Haluaisin kommentoida RV 28–29 numerossa ollutta kirjoitusta, jossa Anssi Tiittasta kehotettiin käymään konferenssikentällä kuunt...
MielipideHelluntailiikkeen jokavuotinen Juhannuskonferenssi panostaa ohjelmassaan koko perheen huomioimiseen. Niinpä on ilahduttavaa todeta, miten kokonaiset perhekunnat ”vaelsivat ylös Keuruulle” jälleen tänä...
MielipideSeurakuntatyössä
vammautuneet ovat
menetetty voimavara.
Siksi heidät tulisi hoitaa
työkuntoon. Kun joku haavoittuu hengellisessä
toiminnassa,
hän yleensä vetäytyy sivuun
tai ryhtyy pur...