Farhanin matka maailman ääriin

Vuosi 2015 oli juuri päättymässä. Pakkanen paukahteli talvisessa illassa Inarin korkeudella. Maailma valmistautui vastaanottamaan uutta vuotta, mutta pakistanilainen Farhan (nimi muutettu) ei ollut juhlatunnelmissa.

Tällä erää Farhanin perheen kohdalla viimeinen pakolaisbisneksestä elantonsa tienaava järjestelijä oli luovuttanut Murmanskissa heidän käyttöönsä ikälopun Ladan, jolla raja Suomen puolelle oli ylitettävä.

Farhania jännitti ajaa ensimmäistä kertaa elämässään lumessa ja oikeanpuoleisessa liikenteessä. Hän puristi tärisevää rattia rystyset valkoisina. Nenässä tuntui penkkeihin pinttynyt mahorkan tuoksu.

Tien päässä pimeästä lumisesta maisemasta pistivät esiin kirkkaat valot ja punakeltaiset puomit. Siellä oli Suomi. ”Jeesus, auta nyt meitä”, Farhan rukoili mielessään.

Farhan pysäytti auton puomille. Rajamiesten taskulamppujen kiiloihin osuivat vaimo Aisha  ja takapenkillä matkustaneet tytär Fahmida, 7, ja poika Yasir, 6.

Farhan esitteli itsensä ja ojensi rajavartijalle passinsa.

– Haemme Suomesta turvapaikkaa uskonnollisen vainon vuoksi, hän sanoi saamiensa ohjeiden mukaisesti.

Ei huoletonta päivää

Syyskuisessa Espoossa Farhan muistelee Suomeen saapumista jo hieman hymyillen.

– Siitä on nyt vuosi, kahdeksan kuukautta ja kahdeksan päivää.

Suomessa vietetty aika tulee päivän tarkkuudella kuin apteekin hyllyltä. Sellaista on odottajan elämä. Vaikka Suomi, josta he Pakistanista lähtiessään eivät tienneet juuri mitään, hurmasi tulijat heti puhtaudellaan ja turvallisuudellaan, perhe ei ole voinut olla täysin levollinen vielä päivääkään.

Tai ainakaan perheen vanhemmat eivät ole voineet olla. Fahmida ja Yasir käyvät koulua tavallisessa espoolaisessa alakoulussa. Tytär on kiinnostunut kuvataiteista, poika jalkapallosta. Suomen kielen lapset ovat oppineet hämmästyttävän hyvin.

– Opin nykyään suomea eniten lapsilta, Farhan sanoo.

Työpaikassa suurtalouskeittiössä kommunikoidaan suomeksi ja englanniksi.

Lapset muistavat perheen pitkän ja vaarallisenkin matkan halki Lähi-idän ja itäisen Euroopan. Se näyttäytyy heille seikkailuna ja lomareissuna. Vanhemmat ovat halunneet vielä säästää heidät tiedolta siitä, miksi koti Pakistanissa jouduttiin jättämään.

”Sinut tapetaan”

Farhanin kasvoilla vaihtelevat lämmin eteläaasialainen hymy ja toisaalta perheenisän huoli.

Vielä kolme vuotta sitten kaikki oli hyvin. Farhan työskenteli kokkina Lahoren miljoonakaupungissa. Vapaa-ajalla hän toimi Church of Christ -helluntaiseurakunnan evankelistana ja piti avustustilaisuuksia ja evankelioimiskokouksia kaupungin slummeissa.

Perhe alkoi saada uhkaavia kirjeitä. Tuntematon radikaalimuslimiryhmä oli ottanut Farhanin silmätikukseen. Marraskuussa 2015 kaksi moottoripyörällä liikkunutta miestä pysäytti hänet yllättäen kadulla ja sanoi, että Farhan tapetaan, jos evankelioimistyö ei lopu.

Suomesta ei turvapaikkoja pakistanilaisille

Elämä 200 miljoonan asukkaan muslimimaassa ei koskaan ole ollut kristityille täysin jännitteetöntä. Viime vuosina Pakistanin kristittyjen tilanne on pahentunut entisestään. Open Doors -järjestön rankingissa se on neljännellä sijalla kristittyjen kannalta hankalien maiden listalla, edellään vain Afganistan, Somalia ja Pohjois-Korea.

Lahorissa tapahtui pääsiäisenä 2016 pommi-isku, jossa kuoli 70 kristittyä.

Pakistanissa on noin neljä miljoonaa kristittyä. Suuri osa heistä elää miljoonakaupungeissa pääväestöön sulautuneina, eivätkä he koskaan kohtaa vainoa tai syrjintää. Tähän tietoon perustaa maaarvionsa myös Suomi, joka ei tällä hetkellä myönnä turvapaikkaa pakistanilaisille uskonnollisen vainon perusteella.

Farhanin suomalaisen lakimiehen Ville Hoikkalan mukaan perhettä on kehotettu hakeutumaan Pakistanissa alueelle, jossa kristityt saavat olla rauhassa.

Fatwa pakotti pakomatkalle

Kohdattuaan moottoripyörämiehet ja saatuaan uhkaavia kirjeitä, joissa Farhania syytettiin profeetta Muhammedin pilkasta, hän päätti paeta perheensä kanssa.

– En ole huolissani itsestäni. Pelkään lasteni ja vaimoni puolesta, Farhan sanoo.

Tiedossa oli kristittyjen järkyttäviä kohtaloita islamistien käsissä. Open Doors on raportoinut sadoista tapauksista, joissa esimerkiksi kristittyjen perheiden tyttöjä on kaapattu ja pakotettu naimisiin muslimimiesten kanssa. Jos kristityt ovat valittaneet viranomaisille, heitä on syytetty tytön ”vapaan tahdon” loukkaamisesta. Kääntyminen pois islamista on lain mukaan kiellettyä ja siitä voi seurata kuolemanrangaistus.

Farhanin perhe muutti kaksi kertaa eri kaupunkiin Pakistanin sisällä. Moottoripyörämiehet löysivät heidät molemmilla kerroilla.

Farhan päätti paeta Pakistanista, kun eräs imaami sälytti hänen päälleen fatwan, islamilaisen lainsuojattomuuden. Kuka tahansa saisi imaamin mukaan tappaa Farhanin. Vaikka fatwa on Pakistanissa laiton, viranomaiset ovat usein voimattomia ja myös haluttomia estämään ääriryhmien toimintaa.

Työtä ja perhe-elämää

Suomessa Farhanin arki rullaa olosuhteisiin nähden varsin normaalisti. Haastattelusta hän kiirehtii työpaikalleen, jossa hän laittaa ruokaa iltakuuteen.

Sitten on aika suunnata kotiin.

– Iltaisin olen perheen kanssa. Syömme, katsomme elokuvia ja juttelemme päivän tapahtumista.

Perhe viihtyy myös kauppakeskuksissa, vaikka rahaa ei olisi juuri käytettäväksi. Vilinään tottuneet hakeutuvat sinne, missä ihmiset ovat. Kesällä lapset pääsivät Linnanmäelle.

Turvapaikkapäätökset ovat olleet kielteisiä. Nyt viimeisin käännytyspäätös on valituskierroksella korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Lisäksi vanhemmat ovat hakeneet oleskelulupaa työn perusteella. Molemmilla on Suomessa vakinainen työpaikka, joita kristityt ystävät ovat järjestelleet. Perhe asuu espoolaisen luterilaisen seurakunnan osoittamassa asunnossa. He osallistuvat erään pääkaupunkiseudun helluntaiseurakunnan urdunkieliseen toimintaan. Siellä Farhan tapaa maanmiehiään, joista monet eivät halua enää palata Pakistaniin.

Jos Farhanin toive toteutuu, perhe saa oleskeluluvan. Jossain vaiheessa on mahdollisuutta hakea myös Suomen kansalaisuutta.

Pakistanin kristittyjä hän ei ole unohtanut. Farhan on ollut mukana organisoimassa kristittyjen lakimiesten ryhmää, joka voisi auttaa vainottuja eri puolilla maata.

– Kristittyjen yhteys voisi kotimaassani olla nykyistä parempi, Farhan sanoo.

Hänen mukaansa on turhan tyypillistä, että eri kirkkoja edustavat uskovat pitävät itseään muita parempina. Ja tämä siis tilanteessa, jossa koko kristillistä yhteisöä kohtaa paine ja vaino.

– Haluaisin tietysti myös olla osaltani rakentamassa seurakuntaa Suomessa. Ihmiset ovat olleet meille hyvin ystävällisiä. Monet rukoilevat ja taistelevat puolestamme. Olen heille hyvin kiitollinen, Farhan sanoo.

Anssi Tiittanen