Varkauden helluntaiseurakunnan salissa tapahtuu kummia: eteisestä pääsee taivaaseen, sieltä 2017 vuotta taaksepäin seimelle, edelleen tietäjien ja paimenten maailmaan enkeli-ilmestystä kokemaan.
Matkaa jatketaan silloiseen tietotoimistoon eli kälättävien naisten kaivolle ja lopuksi nykyaikaan joulukuusen äärelle. Jeesus kulkee koko matkan mukana ja puhuu.
Tämä näytelmä on Jouluvaellus – kymmenien talkoolaisten lahja yli tuhatpäiselle kävijäkunnalle.
Nykyinen versio järjestettiin nyt toista kertaa seurakunnan tiloissa. Aiemmin on toteutettu muun muassa yhteiskristillinen katuversio vuonna 2001 ja joitakin Pääsiäisvaelluksia. Tekijäkaarti koostui paikallisista helluntailaisista, ja tiimiä täydentämässä oli ystäviä Leppävirralta.
Kävijät olivat enimmäkseen alakoululaisia 50 kilometrin säteeltä. Seurakunta järjesti ja kustansi bussikuljetukset: seurakunnassa on kaksi ammattikuljettajaa.
Projektin koordinaattori, koulutyö- ja näytelmätaustaa omaava Paula Hoffren onnistui saamaan vaelluksen koulujen ohjelmaan. Näytelmän ennakkokysyntä ja perästä kuulunut palaute kannusti tekemään vierailusopimukset uskossa jopa ennen roolituksia.
– Yksikään Varkauden koulu ei ole kieltäytynyt. Se on ihme, Hoffren kertoo.
Esityksiä soljui arkiviikon aikana yhteensä yli 30, päivisin ja iltaisin. Kaikki esitykset olivat ainutkertaisia, koska käsikirjoitus oli melko viitteellinen.
Käsikirjoittaja Anne Kolari kertoo saaneensa tekstin yöllä sen jälkeen, kun oli tehnyt sovinnon erään seurakuntalaisen kanssa pitkän vihanpidon jälkeen.
– Jumala käyttää puhdasta astiaa, Kolari sanoo.
Näytelmän teemana voikin pitää anteeksiantamista ja -pyytämistä. Se ilmenee niin Jeesuksessa kuin loppunäytöksen kauhukakaran asennemuutoksessakin. Loppunäytös toi sanoman koulukiusaamisen maailmaan.
Harjoitukset ja näytösrupeamat aloitettiin yhteisrukouksella. Työryhmästä välittyi hyvä yhteishenki ja huumorikin kukki.
Monet hääräsivät eri tehtävissä. Myös ohjaaja-pääorganisaattori Eija Tolvanen laski taustatyöläisten tapaan kätensä auraan: kuljettamista, pystyttämistä, näyttelemistä, purkamista ja pakkaamista.
Keittiössä pyöri talkoolaisille emäntien nonstop-ruokatarjoilu. Koko tiimin työtuntimääriä ei tiedä kukaan. Esitykseen sisältyvän animaation musiikkitallennekin on omaa perua: sen takana on AV-mestarina palveleva Ari Kauhanen.
Lahjoituksena saadut arvokkaat pääkulissit täydentyivät seurakuntalaisten lainaamalla rekvisiitalla. Nähtävissä oli nerokkaitakin ratkaisuja, kuten kameli: tarkkaavainen huomasi kamelin nahkakengät ja ehkä kyttyrän silmätkin, mutta kaulan ja pään ryhdistävää sählymailaa ei. Ilo lasten oli lausumaton – joskus tosin äänekäskin.
Ensi vuonna Varkaudessa?
– Tuskin maltan odottaa koko vuotta, Paula Hoffren hehkuttaa.
Jouni Londen