”Voin toimia seurakuntien räätälöitynä sekatyömiehenä”

Evankelista levittää uutta näkyä Lappiin

Lappi on muutakin kuin matkailumainosten tunturimaisemaa. Ihmisten arki esimerkiksi taajamissa on samanlaista kuin muualla Suomessa. Kuvituskuva Rovaniemeltä Etelä-Lapista. Kuva: Dignity 100/ Shutterstock

Vuoden 2012 Lapin työntekijäpäivillä Kittilässä Taneli Halonen siunattiin Lapin yhteysevankelistaksi. Pellossa syntyneelle Lappi oli ja on edelleen tuttu ja rakas.

Kolmetoista vuotta opettajana ja opinto-ohjaajana Etelä-Lapissa antoivat Haloselle mainion pohjan työhön, johon hän johdattui osallistuttuaan kotimaan evankeliointia koordinoivan Hyvä Sanoma ry:n järjestämille päiville.

– Evankelistapalvelun silloinen koordinaattori Helena Kärkkäinen esitteli yhteysevankelistakuviota, joka tuntui minusta heti kiinnostavalta.

– Esittelynsä lopuksi Helena osoitti minua ja tokaisi, että Lapin yhteysevankelista voisit olla vaikka sinä.

Ivaloon

Pienen harkinnan jälkeen mies päätti ottaa tehtävän vastaan oman toimen ohella. Halosen toimenkuva on sisältänyt evankelioinnin suunnittelua ja toteutusta, evankelistojen, vanhimmistojen ja muiden vastuuhenkilöiden tukemista ja yhteyden vahvistamista sekä suoranaista julistustyötä.

Ajan jakaminen perheen sekä maallisen ja hengellisen työn kesken koitui ajan oloon kuitenkin liian raskaaksi, ja Halonen siirtyi kokoaikaiseksi yhteysevankelistaksi viisi vuotta sitten. Lähes kaikki Lapin helluntaiseurakunnat lähtivät kannattamaan häntä taloudellisesti.

– Vuotta myöhemmin koimme vaimoni Aulin kanssa johdatukseksi muuttaa neljän lapsemme kanssa Ivaloon. Työtä kyllä riittäisi laajassa läänissä toisellekin yhteysevankelistalle, Halonen huomauttaa.

Valmius muutoksiin

Lapin läänin alueelta löytyy nykyisin kolmetoista helluntaiseurakuntaa. Monilla paikkakunnilla seurakuntiin on jäänyt lähinnä vanhempaa väkeä, kun nuoremmat ovat joutuneet muuttamaan muualle työn perässä, eikä uutta väkeä ole seurakuntiin tullut samalla tahdilla. Syyskuusta eteenpäin Halosen kannattajaseurakuntien määrä laskee kahdeksaan. Hän on kokemuksen ja pitkän pohdinnan tuloksena valmis uudistamaan työnsä painopisteitä.

– Kannatuksessa mukana olevien seurakuntien vähenemisen myötä pystyn paneutumaan jäljellä olevien tarpeisiin tehokkaammin, vaikka toki en unohda muitakaan. Voin jatkossa toimia entistä tarkemmin räätälöitynä seurakuntien sekatyömiehenä, kokeilunhaluinen mies kaavailee.

Halosen näkee tärkeäksi saada aikaan yhteistyötä ja synnyttää uusia seurakuntia. Hänen tavoitteisiinsa kuuluu myös varustaa seurakuntia tekemään itse esimerkiksi lapsi- ja koulutyötä alueillaan.

Hän kokee olevansa yhteysevankelistana kuin tukkukauppias, joka toimittaa kivijalkaliikkeisiin niiden tarvitsemia tuotteita asiakkaiden tilauksesta.

Terveellisiä korjausliikkeitä

Halonen rohkaisee helluntaiseurakuntia tarvittaessa avartamaan seurakuntatyöntekijöidensä toimenkuvia ja palkkaamaan yhdessä työntekijöitä useamman seurakunnan alueelle.

Joitakin esimerkkejä tästä jo onkin. Yhden ja saman henkilön työnkuvaan voi kuulua toisella paikkakunnalla käytännön töitä ja toisella julistustyötä.

– Paavalin kirjeissä luetellaan erilaisia seurakuntavirkoja ja armoituksia. Erilaisuudestaan huolimatta kaikkien niiden yhteinen päämäärä on Kristuksen ruumiin rakentaminen, Halonen summaa.

Hän suosittelee seurakunnille välillä lepäämistä puuduttavista tai aikansaeläneistä rutiineista, jotta seurakunnalla olisi voimia tehdä jotakin kunnolla – vaikka hiukan harvemmin.

Mies on huomannut, että tasapainoinen seurakuntaelämä syntyy jatkuvasta pienestä kasvusta ja muutoksesta, jolloin ollaan valmiita luopumaan hyödyttömistä toiminnoista ja kehittämään uutta.

Sydämellä Jehovan todistajat

Taneli Halonen vakuuttaa, että evankelioinnin ei tarvitse olla väkinäistä yrittämistä, vaan normaalia kanssakäymistä ihmisten arjessa. Pyhä Henki ei katso inhimillisiä voimia vaan sydämen halua. Hänen rukouksensa on, että jokainen uskova löytäisi oman armoituksensa mukaisen paikan evankeliumin levittämisessä tavalla tai toisella. Joskus kohde voi olla täysin totutusta poikkeava.

– Olemme Aulin kanssa saaneet sydämellemme erityisesti Jehovan todistajat, jotka mielestämme ovat saavuttamaton kansanosa Suomessa. Olemme muun muassa käyneet Jehovan todistajien kokouksissa ja kutsuneet heitä kotiimme syömään.

Haloset eivät lähde ensimmäisenä kinastelemaan oppikiistoista, vaan osoittavat rakkautta Jehovan todistajia kohtaan. Joidenkin kohdalla on ollut mukava nähdä sydänten avautumista ja uudenlaisen luottamuksen syntymistä. Sen jälkeen heitä voi haastaa ajattelemaan uudella tavalla.

– Meillä on armo saada oppia uutta, kasvaa ja muuttua, kuten Paavali toisessa Korinttolaiskirjeessä kehottaa, ”…avartukaa tekin!”

– Kahliudumme helposti kaavoihin ja perinteisiin. Ainoa, jolla ei ole tarvetta muuttua, on Jumala, Taneli Halonen tiivistää.

Kirsi-Klaudia Kangas