Erityislasten haasteet näkyvät myös pyhäkouluissa

– Mitä paremmin perhe on tietoinen diagnoosista ja hyväksynyt sen, sitä aktiivisemmin se on tuomassa lapsiaan seurakunnan toimintaan ja informoi ohjaajia lapsensa erityistarpeista. 

Arkikielessä erityislapsella tarkoitetaan usein ADHD-tarkkaavaisuushäiriön myötä oireilevaa lasta. Kerhossa tai pyhäkoulussa tulee haasteita, jos lapsen on vaikeaa keskittyä leikkeihin ja tehtäviin, kuunnella puhetta ja seurata ohjeita, tai saada tehdyksi keskittymistä vaativaa tehtävää.

Yliaktiivisuus ilmenee myös käsien ja jalkojen liikutteluna, kiemurteluna paikallaan istuttaessa ja jatkuvana levottomuuden tunteena.

Ympäristön ihmiset reagoivat usein tarkkaavaisuushäiriöiseen lapseen kriittisesti. Lapsen voi olla hankalaa saada kavereita. Myös ohjaajien pinna voi olla hänen kanssaan tiukilla, etenkin, jos lapsen diagnoosia ei tunneta tai ei olla saatu lainkaan perehdytystä erityislasten kanssa toimimisessa.

Tarkkaavaisuushäiriöt ovat joidenkin tutkimusten mukaan yleistyneet. Yleistymistä on tapahtunut erityisesti alemmissa sosiaaliluokissa ja yksinhuoltajaperheissä. Suomessa noin 20 000 lasta saa lääkehoitoa ADHD-oireisiin.

On selvää, että tarkkaavaisuushäiriöt yleistyvät myös seurakuntien toiminnassa.

– Lapsiryhmissä alkaa olla mukana yhä enemmän erityislapsia, ja vanhat keinot pyhäkoulujen ja kerhojen pitämisessä eivät enää toimi, Marjukka Anttila sanoo.

– Kouluttautumisen tarve näistä asioista on tällä hetkellä suuri. Osa seurakunnista on jo sopeuttanut lapsityötään uuteen tilanteeseen, ja on onnistunut hienosti saavuttamaan myös erityislapsia.

Keskivertolapsen vanhempi saattaa pohtia, kohdistuuko ohjaajien huomio ja aika ryhmässä vain erityislapseen. Mikä voisi olla paras tapa ottaa haastava lapsi mukaan lapsityöhön ilman, että toiminnan laatu muita lapsia kohtaan heikkenee?

– Jos lapsityössä suunnittelun lähtökohdaksi otetaan erityislapsen tarpeet, ja hänet saadaan viihtymään, on takuuvarmaa, että muutkin lapset viihtyvät, Marjukka Anttila sanoo.

– Kaikki lapset hyötyvät siitä, että opetuksessa käytetään monia eri aistikanavia, ja että opetus on konkreettista ja havainnollista.

Markus Bäckroos korostaa sydämellistä työotetta.

– Välittäminen, rakkaus, kärsivällisyys ja rohkea luovuus auttavat tulemaan toimeen kaikkien lasten kanssa. Rakkaus keksii keinoja ja lisää luovuutta. Joskus pitää kyseenalaistaa vanhat keinot, ja keksiä uusia.

Kun erityislasten määrä on lisääntynyt, myös koulutustarpeeseen on seurakunnissa hiljalleen havahduttu. Marjukka Anttila kiertää nykyisin kouluttamassa seurakunnan vastuunkanatajia erityislasten kohtaamisessa. Tänä syksynä koulutus on järjestetty muun muassa Hollolassa ja Joensuussa. Koulutus kuuluu myös IK-opiston järjestämään turvakoulutukseen.

Teksti: Anssi Tiittanen