Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta korkeimman oikeuden päätöksestä, jonka puitteissa uskonnollisten yhteisöjen edustajat eivät voi opettaa uskontoa julkisrahoitteisissa yhdysvaltalaiskouluissa.
Kysymys oli McCollum v. Board of Education -päätöksestä, jossa ateistiäiti Vashti McCollum (1912–2006) haastoi illinoislaisen Champaignin alueen opetuslautakunnan paikallisoikeuteen. Hän katsoi, että koulussa kouluajalla annettu kirkkojen uskonnonopetus ei ollut väitteistä huolimatta vapaaehtoista ja että se oli ristiriidassa Yhdysvaltain perustuslain kanssa, joka kieltää asettamasta mitään uskontoa toisen yläpuolelle.
Lopulta Yhdysvaltojen perustuslakia tulkitseva korkein oikeus päätyi maaliskuussa 1948 McCollumin kanssa samalle linjalle. Päätöksen nojalla uskonnollisten yhteisöjen ei enää sallita opettaa uskontoa kouluissa tai järjestää kouluissa uskonnollisia tilaisuuksia.
Myöhemmin eri oikeuden päätöksillä uskonnon ja koulun suhdetta on määritelty yhä tarkemmin. Erityisesti 1960-luvulla yhteisiä rukouksia, raamatunlukua tai muuten uskonnollissävytteistä sisältöä karsittiin oikeuden päätöksillä virallisen opetuksen piiristä ankarasti.
Amerikkalaisessa koulukulttuurissa keskeisten seremonioiden ja juhlallisuuksien on oltava uskonnollisesti sitoutumattomia. Tunnustuksellisen uskon lisäksi uskonnonvastaisuuden opettaminen on toisaalta niin ikään kiellettyä.
Keskustelua käydään tämän tästä siitä, miten uskonnolliset symbolit saavat näkyä juhlissa.
– Jos esimerkiksi päättäjäiset pidetään kirkossa, syntyy keskusteluja siitä, pitääkö risti tai muut symbolit peittää, Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Markku Ruotsila kuvailee.
Uskontoneutraalius liittyy monen amerikkalaiskoululaisen elämään. Noin 80 prosenttia maan koululaisista on juuri julkisrahoitteisissa peruskouluissa.
Yksityiskoulut ovat usein katolisia tai luterilaisia, yhä useammin nykyisin myös islamilaisia.
Virallisesta tunnustuksettomuudesta huolimatta kristillinen kulttuuri näkyy silti vahvasti amerikkalaiskouluissa. Työajan ulkopuolella kokoonnutaan monissa paikoissa kerhoihin ja raamattupiireihin. Uskonto on myös läsnä kuntien ja yhteisöjen juhlissa ja paraateissa.
1960-luvun myllerrys synnytti Yhdysvaltoihin myös kotiopetuskulttuurin. Maassa on nykyisin noin 2,6 miljoonaa kotikoululaista, enemmistö valkoisia evankelisia.
– Asia ei liity suoraan uskonnonopetukseen, mutta laajemmin siihen, mitä koulussa opetetaan. Koulujen arvomaailmaa pidetään sekularistisena, Markku Ruotsila arvioi.
Tuekseen vanhemmat saavat kristillisten alan järjestöjen materiaalia, joissa tuetaan oppimista ja toisaalta kotiopetusaatetta.
Ongelmia voi syntyä kuitenkin jatko-opintojen koittaessa. Osa collegeista on erikoistunut ottamaan vastaan opiskelijoita, joilla on kotikoulutausta. Toisaalta kotikoululaisia pääsee jatkuvasti myös kärkiyliopistoihin.
Yliopistoissa ja collegeissa voi kristillisyys peruskoulusta poiketen näkyä vahvastikin.
– Monet näistä kouluista ovat kirkkojen perustamia. Tietysti suuri osa niistä on vahvasti maallistuneita, Markku Ruotsila kuvailee.
(Muokattu 16.4. klo 11:40. Lisätty otsikkoon viittaus Yhdysvaltoihin.)
Anssi Tiittanen