Budapestissa huomioitiin holokaustista selvinneitä

Leuto tuuli puhalsi 31. tammikuuta Unkarin Budapestissa, kun yhteen kaupungin kauneimmista juhlasaleista, Urania Nemzeti Filmszínház -nimiseen rakennukseen, kokoontui kristittyjä ja iäkkäitä juutalaisia. Paikassa pidettiin historiallinen Ystävyyden Silta -tapahtuma Unkarin holokaustiselviytyjille.

Puoliltapäivin sisälle alkoi hiljalleen saapua juhlavieraita hieman arastellen. Tuloaulaan oli järjestetty lämmin vastaanotto jokaiselle tulijalle eli kunniavieraalle. Tervetulleeksi toivottamisesta huolehti Fidan lähettejä ja vapaaehtoisia sekä itävaltalaisen Hilfe und Hoffnung  -yhteistyöjärjestön edustajia.

– Tulijoiden ilmeet kertoivat hämmennyksestä, sillä Unkarin juutalaiset eivät ole tottuneet tällaiseen huomioon kristittyjen taholta, Fidan  juutalaistyön lähetti Jouni Pursiainen toteaa. Hämmennys vaihtui pian iloon, sillä juutalaiset ymmärsivät lämpimistä halauksista, että he ovat todella odotettuja vieraita. Juhlan alkaessa paikalle oli saapunut jo noin 500 vierasta.

Holokausti yhä tabu

Aloitteen juhlan järjestämiseen tekivät Fidan juutalaistyön lähetit Jouni ja Anna-Maria Pursiainen, joita kannattavat Kotkan, Myyrmäen, Turun, Kihniön, Jyväskylän, Keiteleen ja Leppävirran helluntaiseurakunnat. He ovat kolme ja puoli viime vuotta tehneet pioneerityötä lähinnä Unkarin holokaustivanhusten hyväksi. Pursiaiset ovat työssään huomanneet, kuinka holokausti on yhä käsittelemätön aihe Unkarissa.

– Sen vuoksi holokaustista selvinneet vanhukset ovat saaneet vain unelmoida hyväksyvästä ja arvostavasta sekä turvallisesta ilmapiiristä kotimaassaan, Jouni Pursiainen valottaa.

Itävaltalainen humanitaarista juutalaistyötä tekevä Hilfe und Hoffnung tuli mukaan järjestelytehtäviin sekä järjestelykuluihin Fidan kanssa, ja Mazs Alapitvany -juutalaisjärjestö puolestaan lähetti kutsut holokaustivanhuksille.

Juhlan isäntänä toiminut Jouni Pursiainen maalasi yleisön eteen Ruutin ja Noomin ystävyyden syvyyttä: ”Mihin sinä menet, sinne minäkin menen ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. –– Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.”

Näiden sanojen jälkeen juhlavieraat alkoivat taputtaa spontaanisti. Siihen Pursiainen vielä jatkoi, että hänen juutalainen Messiaansa meni näin pitkälle ystävyydessä ja rakkaudessaan meihin ihmisiin.

“Kuulumme yhteen”

Mazs Alapitvany -juutalaisjärjestön johtaja Taly Shaul kiitti puheessaan Suomen kristittyjen tukea juutalaiselle kansalle ja Israelille. Hän halusi myös kiittää kaikesta sydämestään ensimmäisiä suomalaisia lintusia, Anna-Mariaa ja Jounia sekä Anne ja Hannu Ylitaloa, jotka ovat lentäneet Unkarin juutalaiseen yhteisöön rakkauden, välittämisen, yhtäläisen arvon ja veljeyden viestiä tuoden. Juuri nämä arvot toinen maailmansota tuhosi.

Yhdeksi puhujaksi oli pyydetty Unkarin juutalais-kristillisen yhteistyökomitean edustajaa. Tehtävään valittiin Albert Pataky, Fidan paikallisen
kumppanin eli Unkarin helluntailiikkeen johtaja. Pataky totesi, että kristityt ja juutalaiset kuuluvat Raamatun mukaan samaan perheeseen, ja perhe kuuluu aina yhteen.

– Joskus on kuitenkin surullista nähdä, että veljet ja sisaret eivät välitä toisistaan, hän sanoi.

Pataky tunnusti, että holokaustin aikana Unkarin kristityt unohtivat veljellisen rakkauden juutalaisia kohtaan, mitä he haluavat nyt pyytää anteeksi.

Tapahtuman toinen osio muodostui mukaansatempaavasta konsertista, jossa itävaltalainen Wienin pääsynagogan pääkanttori Shmuel  Barsilai lauloi itsensä yleisön sydämiin komealla tenoriäänellään. Pianistina toimi Budapestin pääkanttori, Zoltan Noimark. Konsertin jälkeen vieraille oli tarjolla kahvia ja unkarilaisia leivonnaisia. Jokaiselle oli varattu myös mukaan viemisiksi suomalaisten kristittyjen käsin kutomat villasukat.

– Suurin osa yleisöstä tuli henkilökohtaisesti kiittämään upeasta, koskettavasta ja ainutlaatuisesta tapahtumasta. Olemme syvästi kiitollisia
ja ihmettelemme, että olemme näin saaneet olla yhdistämässä kristittyjä ja juutalaisia. Vain Jumala tietää, millaista hedelmää siitä syntyy, Pursiaiset sanovat.

Unkarissa on yhä elossa noin 8 000 holokaustin kauhut kokenutta juutalaisvanhusta.


Anna-Maria Pursiainen