Sukupolvien jännitteessä

Ristin Voiton toimitus on parhaita näköalapaikkoja helluntailiikkeen yhteisölliseen elämään. Myös erilaiset jännitteet ja ristiriidat ovat viikoittain läsnä toimituksen arjessa.

Isoa kuvaa katsoessa helluntailiikkeen päällimmäisenä huolenaiheena eivät ole eettiset tai opilliset kysymykset. Niissä yhteiset linjat – kuten helluntaiseurakunnan uskon pääkohdat – ovat selviä. Yhtenä suurimpana huolenaiheena herätysliikkeessä on sukupolvien välinen suhde. Siinä eletään vahvaa murrosta. Ympäröivä kulttuuri on muuttunut niin nopeasti, ettei sukupolvien ole helppo ymmärtää toisiaan. Myös
seurakunnissa monet jännitteet liittyvät tavalla tai toisella toimintakulttuurin ristiriitoihin. Parhaillaan Ristin Voiton palstoilla käytävä keskustelu nuoriso- ja musiikkitoiminnan piirteistä on yksi osoitus tästä.

Herätysliikkeen yhteisölliseen elämään vaikuttavat monet tekijät. Tärkein kysymys koskee hengellistä pääomaa: jakavatko eri sukupolvet samaa hengellistä todellisuutta, yliluonnollista yhteyttä, jonka lähde on Kristuksessa? Entä onko vanhemmalla sukupolvella sellaista uskonelämän rikkautta ja pääomaa, jota se voi siirtää nuoremmille?

Toinen avainkysymys koskee sukupolvien vuorovaikutusta: onko nykynuorilla ja vanhemmalla väellä kosketusta toistensa elämään? Kuuntelevatko he toisiaan? Kertovatko he ajatuksiaan ja mielipiteitään, ja pyrkivätkö ymmärtämään toistensa näkökohtia?

Niin perheessä kuin seurakunnassakin on tärkeää huolehtia siitä, että sukupolvien vuorovaikutukselle on riittävästi tilaa. Luottamus rakentuu vain avoimen kohtaamisen kautta. Ylimielisyys ja kritiikin torjuminen estävät keskusteluyhteyden – ja sen mukana oman henkisen kasvun.

Kolmas avainalue on luonteeltaan kulttuurinen. Onko eri sukupolvien edustajilla valmiutta hankkia tietoa itselle vieraan asian kulttuurisista merkityksistä, jotta voisi ymmärtää sitä? Tämä koskee niin musiikkityylejä kuin pukeutumiseen, ilmaisutapoihin ja erilaisiin mieltymyksiin liittyviä arvostuksiakin.

Meillä näyttää olevan vaikeuksia kaikilla näillä tasoilla. Sukupolvet elävät hengellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kaukana toisistaan. Lisäksi uskovat jakautuvat uusiin alakulttuureihin, kuten ylistäjiin, räppääjiin, motoristeihin ja Israel-faneihin. Paluuta yhtenäiskulttuuriin ei ole.

Kuitenkin juuri hengellisellä yhteisöllä, Jumalan seurakunnalla, on parhaat edellytykset rakentaa silta yli sukupolvien ja kulttuurien kuilun. Pyhä Henki on luonut yhteyden. Meidän tehtävämme on huolehtia sen säilymisestä. Hengellinen pääoma siirtyy sukupolvelta toiselle parhaiten siellä, missä niiden välillä on sosiaalinen yhteys ja missä ne ymmärtävät toistensa kulttuurista kieltä.


Leevi Launonen