Seurakunnasta, rakenteista ja yhteydestä

Seurakunnan ajallinen tehtävä kiteytyy Kristuksen käskyssä ”saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”. Toimeksianto sisältää toki paljon muutakin. Tehtävän suorittamiseen on alkuseurakunnasta asti tarvittu toimivia rakenteita. Juuri ne ovat vaihtuvissa olosuhteissa tehneet työn mahdolliseksi.

Paikallisseurakunta on Kristuksen ruumiin paikallinen ilmentymä ja toimii ympäristössään kuuliaisena esivallalle. Raamattu opettaa esivallan olevan Jumalalta. Seurakuntien yhteinen tehtävä on asettaa Kristuksen eteen hänessä täydellisen puhdas seurakunta, joka koostuu ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. Tämä, universaali seurakunta, palvelee Jumalaa iankaikkisesti.

Neuvoa-antavat vanhimmat kokoontuivat syyskuun alussa pohtimaan liikkeemme ongelmakohtia. Myös Helluntaikansa ry:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Ahonen oli mukana. Keskeinen teema keskustelussa oli yhdistyslain alla toimivien ja uskonnonvapauslain alle toimintansa siirtäneiden seurakuntien eriytyminen.

Vaikka asiaa on useasti käsitelty koko herätysliikkeemme yhteisillä vastuunkantajien päivillä, on kiista hiertänyt keskellämme jo liki kaksi vuosikymmentä. Se ei liene kenenkään etu. Joillakin paikkakunnilla on syntynyt toimintansa uskonnonvapauslain alle siirtäneen helluntaiseurakunnan rinnalle seurakunta, joka toimii yhdistyslain alla ja käyttää nimeä ”perinteinen helluntaiseurakunta.”

Kaiken eteenpäin menemisen edellytys on totuuden tunnustaminen. Pitäisikö vielä kerran yrittää sovintoa? ”Me kuulumme yhteen. Sovitaanko jo riidat? –– Puretaanko jo muurit? –– Teemme aidasta sillan voimalla sen, rakkauden, –– niin kuin siskot ja veljet ––”. Näin kirjoittaa laulussaan Lasse Heikkilä.

Toinen vaihtoehto olisi hyväksyä olemassa oleva tilanne, ja siellä, missä on perustettu rinnakkainen työ, ojentaa sovinnon kättä, jatkaen kumpikin tahollaan. Tässä ei olisi voittajia, vaan ratkaisu olisi kipeä ja aiheuttaisi varmasti haavoja. Tämä saattaisi kuitenkin vapauttaa osapuolet väärästä omistajuuden tunteesta, joka antaa sisäisesti valheellisen oikeuden arvostella ja painaa alas toisin ajattelevia.

Neuvoa-antavat vanhimmat esittävät, että paikkakunnilla, joissa rinnakkaista työtä ei ole, rakennettaisiin yhteyttä paikallisseurakuntien sisällä niin, että kaikki eri tavoin ajattelevat voisivat toimia seurakuntaa rakentaen ja yhteyttä kokien yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Kari Ketoja

Kirjoittaja on Kotkan Helluntaiseurakunnan paimen ja neuvoa-antava vanhin