Seksuaalimurros tuo jännitteitä

Elämme Suomessa hämmentävää sukupuolikäsitysten ja -asenteiden muuttumisen aikaa. Seksuaaliajattelun sekavuus koskee yksilöiden lisäksi koko kulttuuria. Tässä myllerryksessä medialla on keskeinen rooli.

Kulttuurin muutos ei näy ainoastaan tasa-arvon ja rakkauden käsitteiden väärässä ja manipulatiivisessa käytössä. Se näkyy myös vakavina häiriöinä nuorten seksuaali-identiteetin kehityksessä. Nämä ongelmat lisääntyvät koko ajan.

Sukupuolineutraali avioliittokäsitys on muuttanut nopeasti myös suomalaisen valtamedian, Opetushallituksen ja monien järjestöjen viestintää. Kaikkia erilaisia seksuaalisia suuntautumisia ja kiintymystaipumuksia pyritään nyt kohtelemaan yhdenvertaisesti. Tässä muutospaineessa katseet kääntyvät helposti vanhakantaisena pidettyyn ”jarruun”, kristilliseen mediaan. Helsingin Pride-viikolla järjestettiinkin keskustelutilaisuus, jossa kyseltiin, miten kristilliset mediat suhtautuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Muutoksen kohtaaminen on johtanut kristilliset kirkot ja niiden mediat monenlaisten jännitteiden keskelle. Yhtäältä niillä on suurempi tarve määritellä teologisia käsityksiä, vetää selviä rajoja ja ottaa eettisesti kantaa. Näin Suomen Helluntaikirkko on julkilausumillaan tehnytkin. Toisaalta on oltava avoin vastakkaisten näkemysten kohtaamiseen ja kyettävä yhteiskunnalliseen vuoropuheluun.

Seurakunnan sisällä seksuaalietiikan esillä pitäminen ilmenee pyhyyden ja armon välisenä jännitteenä. Jumala on vanhurskas, avioliitto on pyhä ja seksuaalielämän tulee olla moraalisesti puhdasta. Toisaalta yhä useammat seksuaali-identiteetissään rikkinäiset ja synnin haavoittamat ihmiset etsivät seurakuntaa, joka tarjoaisi myös heille armollisen yhteisön ja tukea omaan eheytymiseen.

Kolmas seksuaali- ja sukupuolikysymysten käsittelyyn liittyvä jännitekenttä rakentuu asioiden yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden välille. Perinteinen helluntailainen näkemys on varsin yksinkertainen: homous on syntiä, Jumala vihaa syntiä, synnistä on tehtävä parannus. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista niiden ihmisten elämässä, jotka eri syistä kokevat jatkuvan psykofyysisen ristiriidan ruumiinsa ja sielunsa välillä. Siksi seksuaali-identiteettiään etsivien ihmisten sielunhoitotilanteissa ei saisi toimia pelkästään sellaisena torjuvan totuuden äänenä, jossa ihmisarvo ja kristillinen lähimmäisenrakkaus unohtuvat.

Ainoa toivomme syntisinä ihmisinä on Jeesus. Hän pystyi välttämään jännitteen armon ja totuuden välillä, sillä hän oli täynnä niitä molempia. Jeesus vuodatti pyhän verensä, jotta meidän ei tarvitse ihmisinä tinkiä Raamatun ihanteista ja totuudesta, mutta saamme myös armon voimaksi uuteen elämään.


Leevi Launonen