Sananvapaudesta

Pride-marssin alla Päivi Räsänen arvosteli luterilaisen kirkon osallistumista kyseiseen tapahtumaan. Viesti kohdistui ennen kaikkea Räsäsen oman kirkon oppiin ja elämään. Monet eivät arvostelusta pitäneet ja nyt, rikosilmoituksen seurauksena, poliisi on päättänyt aloittaa asiasta esitutkinnan.

Asia pakottaa meidät kohtaamaan maamme todellisen sananvapauden tilan. Jo esitutkinta osoittaa, että joidenkin mielestä ”syyllistävät” Raamatun kohdat eivät ole enää sallittuja julkisessa tilassa. Ne pitäisi kieltää. On syytä huomata, että Raamatulla on paljon sanottavaa siitä miten ihmisen tulee elää. Paavali mainitsee ne, jotka eivät tule perimään Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9–10). Luettelosta löytyvät niin avionrikkojat, irstailijat, varkaat, ahneet, pilkkaajat, juomarit, haureelliset kuin homoseksuaalisuuden harjoittajatkin. Ketkä tästä pahoittavat mielensä?

Tarvitaan vuosikausien pseudoteologinen koulutus, että Raamatun selkeän kielteinen kanta kyetään vääntämään myönteiseksi edellä mainituille asioille. Kristitylle tulisi olla
itsestäänselvää kyseenalaistaa toiminta, jossa de facto tehdään evankeliumin tarve tyhjäksi. Missä syntiä ei enää ole, siellä ei enää armoakaan tarvita. Jäljelle jää vain omasta mielestään oikeassa oleva ja oikein tunteva ihminen, joka heristää nyrkkiään Raamatulle ja Jumalalle. Mitä kirjailija Jari Tervo omassa twiitissään Räsäselle kirjoittikaan? ”Päivi, raamattu on tässä väärässä.”

Nyt sananvapautta pyritään alistamaan uhriutumisen kautta tunteiden tyrannian alle, ja lainkin tulisi siihen taipua. Tunteista on tullut ihmisenä olemisen mittari, ja kielteisiä tunteita herättävät asiat pitäisi kieltää lailla. Tunteita muutetaan moraalisiksi argumenteiksi, joiden voimalla vaiennetaan vastakkaisia näkemyksiä.

Aiemmin sananvapaus ymmärrettiin voltairelaisessa hengessä: ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan hengelläni oikeuttasi sanoa, mitä haluat.” Nyt sanotaan: ”Tietenkin sinulla on sananvapaus, mutta sinä et voi sanoa noin, koska se loukkaa minua.” Kaikki rakastavat sananvapautta, mutta jotkut haluavat sen vain itselleen.

Uskon, että Raamatun sana on pyhä ja Jumalan erheetön ilmoitus ihmiselle. Siitä huolimatta haluan elää yhteiskunnassa, jossa minunkin arvoni voivat tulla pilkatuksi ilman yhteiskunnallisen lain rangaistusta. Niin kuin Daniel Nylund kirjassaan Uhriutumisen kulttuuri toteaa: ”Se ei ole hauskaa eikä mukavaa, mutta sen kieltämisen seuraukset ovat paljon kamalammat. Jos en salli sananvapautta vihollisilleni, olen ylihuomenna itse tuomittu ja sensuroitu vihollinen jollekin.” Siksi aidon sananvapauden puolesta tulee taistella.

Lopuksi on hyvä muistaa, että jokainen tulee tuomituksi Jumalan sanan ja totuuden valon kohdistuessa häneen. Siksi Jeesus tuli!

Petri Mäkilä