Rohkeutta uudistumiseen 

Maailma ympärillämme muuttuu rajulla tavalla. Jatkuva julkisen tilan maallistuminen, antikristilliset virtaukset ja globaalit haasteet pandemioineen suorastaan vaativat uskovia, seurakuntia kuin myös kirkkokuntia jatkuvasti miettimään, miten levittää evankeliumia, ja millä tavalla rakenteita, joiden tulisi auttaa evankeliumin levittämisessä, pitäisi muuttuvassa toimintaympäristössä uudistaa. 

Vaikka uudistumisesta ja sen tarpeesta puhutaan keskuudessamme jatkuvasti, se kuitenkin jää liian usein vain sanahelinäksi. Rohkeutta muutosten tekemiseen ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Ja vaikka halua löytyisikin, pyrkimykset saattavat hautautua liian pitkäksi aikaa toimikuntien kokoushuoneisiin. Näin avautuneet mahdollisuudet menetetään. 

Helluntailiike yhdessä koko herätyskristillisen kentän kanssa on tänään tosipaikan edessä: muutummeko vai kuolemmeko? Seurakunta-aktiivien keski-ikä nousee koko ajan. Nuoremmat sukupolvet loistavat poissaolollaan, ja uskoon tulleiden sekä kastettavien määrä hiipuu. 

Saamme olla Jumalalle kiitollisia menneiden vuosikymmenten siunauksista ja siitä, että seurakuntamme sekä yhdistyksemme ovat saaneet olla näiden siunausten välikappaleina. Vuosikymmenten aikana syntyneet toimintamallit ja rakenteet ovat palvelleet hyvin, mutta niitä on uskallettava tarkastella rehellisesti tämän päivän valossa. Tuottavatko ne hedelmää? 

Jos tavoitteenamme on vanhojen mallien ja rakenteiden säilyttäminen, tulevat vuodet ovat tuskallisen hiipumisen vuosia. Jos taas valitaan rakenteiden uudistamiselle avattu tie, se ainakin suo mahdollisuuden sille, että ”uusi viini voitaisiin laskea uusiin leileihin”. Siksi iloitsen muun muassa siitä, että Hyvä Sanoma ry:n mahdollista yhdistymistä Suomen Helluntaikirkkoon vakavasti nyt harkitaan. 

Vaikka rakenteiden ja toimintakulttuurin uudistamisen tarve on ilmeinen, se ei yksistään riitä. Rakenteet, näyttivätpä ne kuinka hyviltä tahansa, ovat itsessään elottomia. 

Siksi tarvitaan todellista hengellistä vallankumousta, joka lähtee liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta, joista ehkä keskeisin on se, että olemme tosiasiallisesti hengellisesti köyhiä ja tarvitsemme herätysliikkeenä kipeästi Jumalan kosketusta. 

Parannuksen tekemisestä ei paljon puhuta, mutta se olisi parasta, mitä meille voisi tapahtua. Vain se vie meidät jälleen nöyrinä Jumalan elävän Sanan äärelle, yhteiseen rukoukseen ja uudistuneeseen rakkauteen niin Jumalaa kuin lähimmäistämmekin kohtaan. Jumalan Hengen synnyttämän, innoittaman ja voiteleman seurakuntaelämän ja rakenteiden ytimessä ovat Jumalan Hengen uudistamat ihmiset, nuoret ja vanhat. 

Unelmatilanne olisikin sydänten ja rakenteiden samanaikainen uudistuminen. Olisiko meillä rohkeutta astua molempia kohti? 

Petri Mäkilä 

Kirjoittaja on Ristin Voiton päätoimittaja.