Riivaajien viisautta

Aikamme ilmiöiksi on noussut niin sanottu vihapuhe. Sen määrittely on osoittautunut varsin hankalaksi kun asioita pyritään arvioimaan sen mukaan, miten joku saattaa kuulemansa kokea.

Ottamatta tässä yhteydessä kantaa vihapuheen käsitteeseen lienee selvää, että aggressiivinen ja vastakkainasetteluja luova viestintä on lisääntynyt yhteiskunnassamme mutta myös kristillisen seurakunnan keskellä.

Raamattuaan lukeva ymmärtää tämänkin ajan merkiksi. Paavalin Timoteukselle antama kuvaus viimeisten päivien ihmisistä on karua luettavaa. Hänen mukaansa me ihmiset olemme näinä päivinä muun muassa itserakkaita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä, yltiöpäisiä ja omahyväisiä. Tämän kuvauksen valossa on varsin ymmärrettävää, että ihmisten viestintä on lisääntyvästi langenneen luontomme mukaista.

Meillä kristityillä on usein tapana ulkoistaa ongelmia ”pahaan maailmaan” ympärillämme. Paavalin kuvaus koskettaa kuitenkin jokaista meitä. Se haastaa kysymään ennen kaikkea itseltämme, elämmekö todella Kristuksessa uudeksi luodun elämää vai vanhan ihmisen lihallista elämää, joka uskonnollisuudella sävytettynäkin paljastuu Jumalan valossa Paavalin listauksen mukaiseksi oman langenneen luontomme temmellyskentäksi.

Tosiasia on, että tämä nykyinen vihaisen puheen täyttämä maailma avaa valtavan mahdollisuuden Jumalan seurakunnalle – siis sinulle ja minulle. Jokaiselle uskovalle on annettu Pyhä Henki, jonka hedelmänä on samaisen Paavalin mukaan rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsehillintä. Kysymys kuuluukin: elämmekö Hengen johdossa vai syntisen luontomme vallassa?

Jumalan ylhäältä antama viisaus on Jaakobin mukaan puhdasta, rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, täynnä laupeutta, tasapuolista, teeskentelemätöntä. Samassa yhteydessä meitä varoitetaan siitä, että jos sydämessämme on katkeruutta, kiivautta ja riitaisuutta, se johtaa kerskailemiseen ja valehtelemiseen totuutta vastaan ja luo epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa. Sellainenkin voidaan pukea ”viisauden vaatteeseen”, mutta se on Jumalan mukaan riivaajien viisautta.

Jumala kysyykin tänään meiltä Jaakobin kautta: ”Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Hän näyttäköön tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi, sillä vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhantekijöille.”

Olisiko tässäkin valossa aika jälleen täyttyä Pyhällä Hengellä ja anoa viisautta kaikessa nöyryydessä? Voisimmeko me olla niitä, jotka tämän ajan keskellä tunnistetaan Kristuksen opetuslapsiksi Jumalan mielen mukaisesta käyttäytymisestä sanoissa ja teoissa?

Petri Mäkilä