Poikkeuksellinen pääsiäinen

Pääsiäistä edeltävää viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Kristillisyyden alkuvuosisadoista lähtien on tunnettu tarvetta hiljentyä muistelemaan Jeesuksen kärsimystietä. Vuoden suurin juhla vaatii ajatusten keskittämistä kaikkein tärkeimpään, sovituksen ihmeeseen.

Kovin kaukana menneisyydessä ei ole aika, jolloin hiljaista viikkoa kunnioitettiin koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Vielä 1990-luvulla oli voimassa huvikielto, joka kielsi tanssimisen ja äänekkään huvinpidon pitkänäperjantaina. Monet muistavat lapsuudestaan, että pitkänäperjantaina oltiin kotona, töitä ei tehty ja kaikkea rymyämistä paheksuttiin. Nykyisin hiljaisen viikon perinteestä on pitkälti luovuttu. Kaupat ovat auki pitkänäperjantainakin.

Edessämme oleva pääsiäinen tulee olemaan hyvin poikkeuksellinen. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin pääsiäisen ajasta muodostuu tänä vuonna hiljainen viikko. Me kaikki tiedämme saaneemme muistutuksen siitä, ettei elämä ole meidän hallinnassamme. Yllättävän nopeasti ihmisen rakentamat turvaverkot voivat pettää: terveys olla uhattuna, varma työpaikka vaarantua, sijoitusten arvo romahtaa. Monet ennakoivat, ettei maailma ole enää tämän jälkeen entisellään.

Aktiivikristityille seurakunnallisen toiminnan äkillinen hiljeneminen on hämmentävä kokemus. Onko Jumalalla meille tämän kautta jotakin erityistä sanottavaa? Sitä kannattaa miettiä.

Vilkas toiminta on helluntaiseurakunnille ollut hyve, jolla on jopa mitattu seurakunnan menestystä ja elävyyttä. Kun ulkopuolinen kristitty journalisti pyydettiin taannoin arvioimaan julkaisujamme, hän kiinnitti huomion siihen, että niitä hallitsee vahvasti toiminnan esillä pitäminen. ”Missä on Jumala?” hän kysyi terävästi. Toiminnallisuuden myllyä on ollut vaikea pysäyttää, eikä sille ole yleisesti nähty tarvettakaan.

Nyt hiljainen viikko tarjoaa monille harvinaisen tilaisuuden pysähtyä uskomme keskeisimmän sanoman edessä: Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen vallan. Ristin ja ylösnousemuksen sanoma kutsuu meitä kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä, laittaman asioita arvojärjestykseen ja etsimään sitä, mikä on uskomme ydintä.

Pakollisesta hiljaisuudesta voi kasvaa paljon hengellistä hyvää. Raamatusta löytyy esimerkkejä Jumalan ihmisistä, joiden elämän merkittävin vaihe alkoi hiljaisuudella. Näin voi käydä myös kokonaiselle seurakunnalle tai jopa herätysliikkeelle. Siksi hiljaisuus kannattaa ottaa etsikkoaikana. Ehkä seurakunnatkaan eivät tämän jälkeen enää ole entisenlaisiaan. Jumala tekee jotakin uutta.

Klaus Korhonen

Kirjoittaja on pastori ja Helsingin Saalem-seurakunnan entinen johtaja.