Paksu nahka vai suuri sielu?

Viime sunnuntaina vietetty helluntaipäivä nosti jälleen kerran huomion kohteeksi Pyhän Hengen merkityksen. Se on myös helluntailiikkeen lempiaihe ja kuuluu keskeisenä osana yhteisön identiteettiin.

Helluntailaisessa opetuksessa Pyhän Hengen vaikutusta käsitellään usein näkökulmasta, jossa painotus on Hengen täyteyden kokemisessa ja armolahjojen toiminnassa. Hengen rooli näyttäytyy siinä yliluonnollisina kokemuksina ja erityisinä karismaattisina ilmiöinä. Vaikka nämä ovatkin raamatullisia hengellisiä rikkauksia, Pyhän Hengen vaikutus ei rajoitu pelkästään niihin. Yhtä tärkeää on Hengen hiljainen työ uskovan persoonassa.

Uuden testamentin mukaan Pyhän Hengen vaikutus ilmenee luonteen hyveissä. Kypsä kristitty ei ole kireähenkinen väittelijä eikä itsekeskeinen narsisti. Hänellä on henkistä mielen avaruutta, ja hän kykenee arvioimaan asioita laajasti eri näkökulmista.

Hengen hedelmä näkyy ihmisessä sävyisyytenä ja sen myötä viisaana ja harkittuna käyttäytymisenä. Jaakobin kirjeessä kristittyjä kehotetaan tuomaan uskonsa esiin sävyisästi hyvissä teoissa. Apostolin mukaan ylhäältä tuleva viisaus ”rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä”.

Yksi kasvaneen kristityn piirre on se, että hän kykenee ylittämään toisarvoiset kiistakysymykset ja loukkaukset ja vaalimaan rakkaudellisia ihmissuhteita myös eri mieltä olevien kanssa. Antiikin kulttuurissa tästä ominaisuudesta käytettiin nimitystä suurisieluisuus.

Myös hengelliset johtajat ja vastuunkantajat tarvitsevat suurisieluisuutta. Se tarkoittaa asioiden laaja-alaista ymmärtämistä. Se merkitsee myös kykyä suhtautua yhtä rauhallisesti ja asiallisesti saatuun kiitokseen ja kohteliaisuuksiin kuin arvosteluun ja henkilökohtaisiin loukkauksiin.

Suurisieluisella ihmisellä ei ole tarvetta torjua tai tuomita arvostelijaansa. Sen sijaan hän pyrkii näkemään tämän sanojen taakse ja etsimään sieltä selityksiä erilaisille reaktioille ja kannanotoille. Suurisieluinen ihminen keskittyy asioihin mutta ymmärtää myös niiden esittämistavan takana olevia tunteita.

Näkyvä hengellinen toiminta, jossa kohdataan usein sekä inhimillistä ihailua että väärämielistä arvostelua, on erityisen suotuisa hengellisen narsismin kasvualusta. Se altistaa ihmisen valtapyrkimyksille, vastakkainasetteluille ja oman arvovallan loukkauksille. Siksi myös hengellisessä toiminnassa tarvitaan suurisieluisuutta.

Paksunahkaisuus voi auttaa hetken, mutta siitä ei ole kestäväksi luonteen hyveeksi. Sävyisyys ja suurisieluisuus ovat ominaisuuksia, jotka kertovat Pyhän Hengen työstä ihmisen persoonassa. Siksi niiden tulisi kuulua myös opetukseemme karismaattisuudesta ja näkyä seurakuntayhteisön ihmissuhteissa.


Leevi Launonen