Oikeamielisyyttä ja arvoa 

Viime viikkojen aikana moni on varmasti mielessään pohtinut ”tasa-arvoisuuden” merkitystä. Ilmaisu pitää sisällään ajatuksen samanarvoisuudesta, kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta yksilöinä. Korkeasta aatteesta huolimatta meillä ihmisillä on taipumus arvottaa toinen toisemme esimerkiksi statuksen, varallisuuden tai rodun mukaan. 

Maailmalla viime aikoina riehunut COVID-19-virus on osoittanut, miten samanarvoisia olemme tuon sairauden edessä. Koronavirus on koskettanut aivan jokaista yhteiskunnallista ryhmää. Sairastuneiden, kuolleiden ja parantuneiden joukkoon mahtuu ihmisiä säätyyn tai varallisuuteen katsomatta lähes kaikista maailman kansoista. Mikään ei ole kyennyt sulkemaan yhtäkään niistä altistumisen ulkopuolelle. Vaikka virus voi sairastuttaa kenet tahansa, sen aikaansaamat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset eivät ole kaikille tasapuoliset. 

Vaikka Raamattu ei ehkä ole tänä päivänä yksi kaikkein trendikkäimmistä kirjoista, se pitää kuitenkin sisällään yhden aikamme suurista ajatuksista: jokaisen samanarvoisuuden ihmisenä, Jumalan kuvaksi luotuna. Kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali sanoo seuraavan ajatuksen: ”Jumala ei katso henkilöön.” Vaikka kyseisen jakeen tekstiyhteys pitääkin sisällään vahvasti ajatuksen Jumalan tuomioista, se osoittaa Jumalan olevan kaikessa oikeamielinen. 

Oikeamielisyys onkin Jumalassa juuri se ominaispiirre, jonka perusteella Jumala kohtelee jokaista ihmistä samanarvoisina. Jumala ei siis tee ainoatakaan ihmistä koskevaa päätöstä omaan mieltymykseensä tai ihmisen sosiaaliseen asemaan perustuen. Hän ei tee eroa ihmisten välillä. Jokainen ihminen, lähtökohdistaan riippumatta, on Jumalan edessä samanarvoinen. Yksi suurimpia samanarvoisuuden osoituksia on se, että Jumala antoi oman Poikansa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus iankaikkiseen elämään. 

Jumalan oikeamielisyyteen perustuen Raamattu antaa myös meille vakavan kehotuksen kohdella toinen toistamme oikein. Syvimmässä merkityksessä tasa-arvoisuus, ihmisten välinen samanarvoisuus, ei perustu lakiin ja sen säädöksiin, vaan Jumalan olemukseen. Siksi käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä on yksi samanarvoisuuden suurimpia ulottuvuuksia. 

Ehkäpä aika, jossa tänään elämme, voi opettaa meille jotakin samanarvoisuuden toteutumisesta arkipäiväisen elämämme keskellä. Ehkä voisimme vähän enemmän oppia katsomaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. 

Kauko Uusila 

Kirjoittaja on Oulun helluntaiseurakunnan johtava pastori.