Nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan

Yhteiskuntaamme vaivaa omituinen ilmiö. Suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä on puhuttu jo vuosia, niitä on vaadittu ja niihin on yritetty ohjata. Siitä huolimatta kehitys näyttää kulkevan vastakkaiseen suuntaan. Toleranssi omasta poikkeavia ajatuksia ja näkemyksiä kohtaan heikkenee, herättäen jatkuvasti voimakkaampia reaktioita. Sen myötä kuilu erilaisten näkemysten välillä kasvaa ja negatiiviset tunteet sanelevat sanan- ja mielipiteenvapauden rajoja.

Ilmiö alkaa olla tuttu myös kristillisen seurakunnan keskellä. Kristilliseen uskoon ja elämään liittyvät erilaiset näkemykset tuntuvat polarisoituvan entisestään ja monenlaisia tuomioita jaetaan muista uskovista ja heidän ajatuksistaan pelkkien kuulopuheiden ja nettijuorujen perusteella. Internetin palstoilla käytävä keskustelu ja väittely, joissa ei oikeasti kohdata ihmistä, on muodostumassa monille synnilliseksi käyttäytymiseksi, josta Raamattu meitä varoittaa ja josta tulisi tehdä parannus.

Kielen syntejä ei aina mielletä kovinkaan vakaviksi mutta Jumala on toista mieltä. Jaakob vertaa kieltä pieneen kipinään, joka voi sytyttää metsäpalon. Metsäpaloja, niin kuin kieltämmekin, on vaikea hallita. Jaakob muistuttaa, että kukaan ihminen ei voi kesyttää ihmiskieltä. Suumme hillitsemiseen tarvitsemme Jumalan apua ja se tarkoittaa, että meidän pitää rukoilla oman puheemme puolesta. Psalmisti kirjoittaa: ”Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” Toisaalla hän jatkaa: ”Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra ––.”

Sanat saavat nykyään aikaan suurta vahinkoa sekä muille ihmisille että ihmissuhteille. Meidän tulee välttää kovia, tylyjä, epäoikeudenmukaisia, valheellisia, juoruilevia sanoja ja sellaista, jota Raamattu kutsuu ”vääryyden puhumiseksi”. Jos emme pysty puhumaan rakentavasti, silloinkin kun joudumme puuttumaan ikäviin asioihin, on paras olla sanomatta mitään. ”Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.”

On hengellisen kypsyyden merkki, jos hallitsemme sanomisiamme, myös nettimaailmassa. Miljoonat ihmiset valvovat laihdutuskuureillaan, mitä laittavat suuhunsa, mutta eivät välitä siitä, mitä päästävät suustaan ulos.

Annetaan Jaakobin jatkaa: ”Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.” Jeesus oli tällainen. Seuratkaamme Jaakobin neuvoa ja Jeesuksen esimerkkiä. Pyhä Henki antaa meille siihen voiman, kun sitä pyydämme.

Mikä todistus se olisikaan tämän nykyisen polarisoituneen ja vihamielisen keskustelukulttuurin keskellä, kun meidät kristityt tunnettaisiin siitä, miten hyvällä ja rakentavalla tavalla me puhumme totuutta rakkaudessa?

Petri Mäkilä