Löytyykö arvioitavaa?

Helluntaiherätyksen luonteeseen on aina kuulunut hengellisen kokemisen vapaus. Seurakunnissa on vaalittu Hengen vapautta ja siksi sallittu jossain määrin myös  armolahjojen käyttöön liittyviä ylilyöntejä. On ymmärretty, että liian tiukka kontrolli voi lopettaa armolahjojen toiminnan.

Myös opillisissa kysymyksissä on ollut tilaa keskustelulle. Esimerkiksi eskatologiassa on saanut olla eri mieltä. Toisaalta helluntailaiset ovat pitäneet tiukasti kiinni keskeisistä opinkappaleista. Muun muassa Jeesuksen persoonaan ja pelastusoppiin liittyvät poikkeamat on heti tunnistettu harhaopiksi.

Helluntaiherätystä ei ole Suomessa mielletty niinkään tiukan opillisen puhtauden vartijana. Dogmatiikka on tainnut tulla vasta elämän perässä. Enemmänkin helluntailaisuus on ollut  luonteeltaan hengellistä voimaa ja herätyksen ilmapiiriä rakastava liike, joka on vaalinut samalla myös raitista henkeä ja oppia. Tämä on ehkä ollutkin sen menestyksen salaisuus.

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua uusapostolisesta liikkeestä. Opilliset raja-alueet on nostettu esille kansainvälisten virtausten myötä. Kysymykset koskettavat muun muassa hengellistä johtajuutta, karismaattisia ilmiöitä ja Raamatun tulkintatapaa. Näkemysten argumentointi on ollut välillä kuumaakin. Helluntailaiseen tapaan on varoitettu myös Hengen sammuttamisesta. Tämä pelko on noussut uuden elämän ja herätyksen palon tukahduttamisesta.

Tällainen keskustelu on erittäin tervetullutta. Kannanotot sekä terveen opin että Hengen vapauden puolesta ovat oikeita. Juuri tästä jännitteestä syntyy terve tasapaino. Yhdessä  keskustelemalla muodostamme terveen hengellisen yhteisön kulttuuria, vaikka jokin ilmiö ei vielä olisikaan rantautunut koto-Suomeemme.

Ilman opillisia keskusteluja vaarana ovat hengellinen turvattomuus sekä henkisesti satuttavat tilanteet. Toisaalta ilman Pyhän Hengen toiminnan korostamista seurakunnilla ei  ole mitä koetella, ja niiltä puuttuu itse arvioitava asia: Hengen ilmenemismuodot. Oppi voi muuttua niin puhtaaksi, ettei siinä enää tuoksu elämän maku. Kirkkohistoria osoittaa, että pelkkä opin puhtaus ei riitä Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamiseen. Siihen tarvitaan myös helluntain voima.

Tärkein henkilökohtaisen arvioinnin kohde on kunkin oma suhde Jeesukseen. Pääsiäinen muistuttaa kristinuskon ytimestä: Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus toivat meille elämän. Hengellisen arvioinnin tulisikin kohdistua jumalasuhteemme laatuun. Miten kukin meistä vastaa Jumalan suunnattoman suureen rakkauteen? Mitä hänen suuresta lahjapaketistaan on vielä avaamatta?

Seurakunnan yhteydessä löytyy hyvä arviointipaikka. Siellä voi yhdessä muiden kanssa kasvaa terveesti sekä opissa että Hengen voimassa.


Usko Katto

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon ja Tampereen helluntaiseurakunnan johtaja.