Lapsesta aikuiseksi

Uusi testamentti puhuu lapsen kaltaisuudesta kahdessa eri merkityksessä. Yhtäältä lapsen osoittama yksinkertainen luottamus on esimerkki sydämen asenteesta, jota Jumalakin lapsiltaan toivoo. Toisaalta apostoli Paavali pitää lapsen ajattelua kypsymättömänä ja ohjaa kristittyjä kasvamaan hengelliseen aikuisuuteen.

Lapsi on toiminnassaan usein itsekeskeinen. Häneltä puuttuu tietoa, ymmärrystä ja elämänkokemusta, ja siksi hänen ajattelunsa on rajoittunutta. Lapsen maailmankuva on helposti mustavalkoinen. Hän reagoi kohtaamiinsa asioihin impulsiivisesti ja tunnevaltaisesti. Häneltä puuttuu myös suhteellisuudentajua, eikä hän kykene hahmottamaan asioita laajemmissa yhteyksissä.

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hänelle tuottaa vaikeuksia ottaa huomioon toisten tarpeita ja näkökulmia ja kantaa vastuuta oman toimintansa seurauksista. Harkitsematon käytös ja lapsellisuus kuuluvat yhteen.

Kristittyjen elämässä esiintyy puolestaan hengellistä alaikäisyyttä. Korinttin seurakunta oli esimerkki yhteisöstä, jota vaivasi hengellinen lapsellisuus. Huolimatta siitä, että seurakunnan keskellä toimivat kaikki armolahjat, siellä oli paljon itsekkyyttä ja riitaisuutta ja vain vähän Hengen hedelmää. Paavali joutuikin puhumaan Korinttin uskoville kuin ”niille, jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia”. Apostoli tiivisti kirjeensä opetuksen kehotukseksi: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.”

Hengellistä alaikäisyyttä luonnehtii heikko Jumalan sanan tuntemus, mistä Paavalin mukaan seuraa, että uskovat ajelehtivat ”kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä”. Kasvamaton uskova on myös kyvytön ymmärtämään erilaisuutta, vaalimaan yhteyttä ja ylläpitämään rakkaudellisia ihmissuhteita. Hänestä on harvoin luotettavaksi vastuunkantajaksi seurakunnassa.

Nykyisin hengellisiä lapsia näkee usein esimerkiksi sosiaalisen median sivustoilla. Siellä he ottavat kiivaasti kantaa uskon kysymyksiin ja neuvovat innokkaasti muita. Heitä tapaa aktiivisina puuhamiehinä myös epämääräisissä kristillisissä toiminnoissa, joille on yhteistä löyhä tai puuttuva yhteys paikalliseen seurakuntaan.

Raamattu pitää tärkeänä Hengen hedelmää ja kasvua hengelliseen aikuisuuteen. Se on seurakunnan opetus- ja kasvatustyön päämäärä, eikä edes armolahjojen toiminta korvaa sitä. Jumalan sanan tarjoama ravinto, Pyhän Hengen elävöittämä rukouselämä ja toimiva seurakuntayhteys saavat aikaan tervettä kasvua. Kristitty, jonka elämässä ja luonteessa näkyy Hengen hedelmä, tekee aina myönteisen vaikutuksen ympäristöönsä. Samalla hän on paras mainos seurakunnasta ja Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Siksi hengelliseen aikuisuuteen kasvu on niin tärkeää.


Leevi Launonen