Lähetyskäsky kunniaan

Jeesus antoi seuraajilleen käskyn viedä evankeliumi kaikille maailman kansoille. Alkuseurakunta otti todesta Mestarinsa tahdon, tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä ja alkoi toteuttaa heille annettua käskyä. Siksi meillä on luettavanamme Apostolien teot, joka kertoo ensimmäisen seurakunnan etenemisestä ja voitoista.

Katsoessamme seurakunnan historiaa pitemmällä perspektiivillä on erikoista, että pari vuosituhatta lähetyskäskyn asettamisen jälkeen maapallollamme asuu vielä noin 6 000 saavuttamatonta etnistä kansaa. Hätkähdyttävä on myös arvio siitä, että noin 40 prosenttia maailmassa nyt elävistä ei ole päässyt osalliseksi pelastuksen sanomasta.

Rehellisyyden nimissä joudumme kysymään itseltämme: mihin niin tärkeään globaali seurakunta on panostanut resurssinsa, että Herramme antama selkeä käsky on tullut näin heikosti toteutetuksi? Raamatun mukaan seurakunnan olemassaolon varsinainen tarkoitus on ihmisten voittaminen pimeyden valtakunnasta Kristuksen valtakuntaan. Jos tämä tehtävä ei innosta ja motivoi, on syytä asettautua peilin eteen ja kysyä, mikä on mennyt vikaan.

Lähetyshistoriasta löydämme paljon niitä, joiden suurimpana intohimona on ollut pelastumattomien johtaminen armon kokemiseen. Kiinan tunnettu herättäjä Hudson Taylor (1832–1905) tiesi, mitä varten hän eli: ”Lähetyskäsky ei ole harkittavien asioiden listassa oleva vaihtoehto, vaan käsky, jota meidän on toteltava.” Arvioidessaan elettyä elämäänsä vuosikymmeniä kestäneen uuvuttavan työn jälkeen hän totesi: ”Jos minulla olisi tuhat elämää, antaisin ne kaikki Kiinalle.”

Katsellessamme Suomen helluntailiikkeen olemattomia kasvukäyriä ja laskevia lähettimääriä on ilmeistä, että tarvitsemme kipeästi uutta lähetys- ja evankeliointiherätystä. Jos oikeasti uskomme, että voimme toiminnallamme vaikuttaa Jumalan rakastamien ihmisten ikuisuuskohtaloihin, pitää sen selkeämmin tulla näkyviin siinä, mitä priorisoimme ja mihin ohjaamme resurssimme.

Tarpeemme ei ole pelkästään organisoitujen toimintojen, kuten kampanjoiden ja mediasisältöjen, kehittämisessä, vaan siinä, että saamme rohkaistua seurakuntiemme jäsenet vaikuttamaan ihmisten elämään luonnollisten kontaktien kautta. Tässä haasteessa riittää kaikille tehtävää. Kokemus on osoittanut sen, että monet niistä, jotka uskaltautuvat sillanrakentajiksi oman mukavuusvyöhykkeensä ulkopuolelle, saavat myös kokea myönteisiä yllätyksiä.


Niilo Närhi

Kirjoittaja on medialähetysjärjestö Avainmedian toiminnanjohtaja.