Kristillinen valemedia hämmentää

Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) sanatietokantaan lisättiin pari vuotta sitten uusi sana: valemedia. Sillä tarkoitetaan mielipiteisiin perustuvaa ja journalismin periaatteet laiminlyö­vää viestintäkanavaa, jota käytetään kyseenalaisen vaikuttami­sen välineenä.

Valemedia tuottaa valeuutisia. Se on vaarallinen sen vuoksi, että tiedon sisältö saattaa näyttää luotettavalta, mutta on kuiten­kin väärää. Valemedia aiheuttaa myös sekaannusta ja hämmen­nystä. Se synnyttää ihmisissä epävarmuutta siitä, mikä on totta ja kenen välittämään tietoon voi luottaa.

Kristillistä toimintaa koskevassa verkkoviestinnässä on vii­me vuosina esiintynyt samankaltaisia piirteitä. Erilaiset ”hengel­liset besserwisserit” ovat alkaneet käyttää nettiä kyseenalaisen tiedon levittämiseen ja mielipidemuokkaukseen. He laittavat esi­merkiksi Facebookiin videoita ja artikkeleita, jakelevat säh­köposteihin linkkejä ja liitetiedostoja ja pyrkivät niillä vaikuttamaan uskovien ajatteluun.

Viestit ovat vahvasti kantaaottavia. Ne sisältävät sa­laisten taustojen ”paljastuksia”, ihmisten mustamaalaus­ta ja dramaattisia harhaoppisyytöksiä.

Kristillisen valemedian edustajilla on monia yhteisiä piir­teitä. He toimivat hengellisen paimenuuden ja seura­kuntayhteyden ulkopuolella – siis yksityisesti ja ilman tilivelvollisuutta. Heidän viestinsä sisältää kritiikkiä, ei rohkaisua eikä hyvää palautetta. He esittävät virheelli­siä väitteitä arvioimatta tietolähteitään. He yhdistelevät toisiinsa liittymättömiä asioita ja tekevät sen pohjalta totuudenvastaisia päätelmiä. Ja he antavat ymmärtää toimivansa puhtaan uskon puolesta.

Väärän tiedon levittäminen ei ole mitään uutta. Tällaista us­kovia hämmentävää viestintää esiintyi kristillisyyden piirissä jo Uuden testamentin kirjoittamisen aikoihin. Apostoli Paavali ke­hottikin torjumaan ”tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii”. Hän painotti myös sitä, että hengellinen ojentaminen on Hengellä täytettyjen ja uskossaan kypsien henkilöiden tehtävä – ei seurakunnan johtorakenteen ulkopuolella toimivien kiihkoilijoiden asia. Lisäksi paimenelli­nen puuttuminen edellyttää aina oikeaa mielenlaatua: ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä.”

Nykyisin seurakuntalaisiin vaikutetaan entistä enem­män sähköisten viestimien kautta. Siksi uskovien on tärkeä kehittää medialukutaitoaan ja kykyä erilais­ten tietolähteiden kriittiseen arviointiin. Kun hengelli­set aistit harjaantuvat erottamaan oikean väärästä ja terveen epäterveestä, myös netissä liikkuvat valemedian viestit osataan jättää omaan ar­voonsa.

Näin huolimatta siitä, että ne on usein puettu vanhurskailta näyttäviin puh­dasoppisuuden vaatteisiin.

Leevi Launonen