Koukuttava pornografia
Kaikkialle maailmaan levinneessä tietoliikenneverkossa, internetissä, on yli miljardi pornosivustoa. Nämä sivustot ovat vain klikkauksen päässä jokaisesta, jolla on älypuhelin. Pornografia erilaisissa ilmenemismuodoissaan on tunkeutunut lähes kaikkeen nykykulttuuriin.
Tutkimukset osoittavat, että nettiporno – kuten huumeetkin – aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Surullinen tosiasia on, että myöskään kristityt eivät ole kyenneet suojautumaan joka paikkaan levittäytyneeltä pornografialta. Amerikkalaisen Barna-tutkimuskeskuksen raportin mukaan noin 60 prosenttia pastoreista myöntää joko kamppailleensa tai kamppailevansa edelleen pornon kanssa. Tunnettu amerikkalainen kirjailija ja evankelista Josh McDowell onkin todennut, että suurin uhka Kristuksen asialle nykymaailmassa on kaikkialla näkyvä avoin seksi ja pornografia.
Eräs vuosia seurakunnan vanhimpana toiminut vaikuttaja kertoi syyllisyyden ja häpeän lukinneen hänet yli 20 vuodeksi pimeään huoneeseen. Vakava pornoriippuvuus piti häntä vankinaan, ja vaikka hän paastosi ja rukoili useita kertoja odottaen vapautumista, riippuvuus ei hellittänyt otettaan. Kun hän lähes epätoivoisena lopulta uskalsi hakeutua samanlaisten ongelmien kanssa kipuilevien uskonveljien luottamukselliseen vertaistukiryhmään ja raottaa siellä vankilana toimineen salakaappinsa ovea, alkoi tulosta tuottanut vapautumisprosessi. Jo lapsuuden kokemuksista alkunsa saaneen sisäisen vamman ja syntitottumuksen voiman murtuminen edellytti ongelman jakamista ja työstämistä toisten kanssa.
Kulttuurimme voimakkaan arvohuuhtelun keskellä elävät kristityt tarvitsevat kipeästi rehellisiä yhteisöjä, joissa annetaan tilaa rikkinäisyydelle ja autetaan apua etsiviä eheytymisen tielle. Kun mainittu seurakunnan vanhin uskaltautui oma-aloitteisesti kertomaan kivuliaasta eheytymisprosessistaan seurakunnalle, tuloksena ei ollutkaan hylkääminen, vaan vastaavanlaisen tukiryhmän perustaminen hänen yhteisöönsä.
On selvää, että kirkkosaleissa pidettävät avoimet tilaisuudet eivät kykene välittämään kaikille heidän kaipaamaansa sielunhoidollista apua. Sen sijaan yksilöllisiin tarpeisiin synnytetyistä vertaistukea tarjoavista pienryhmistä on saatu rohkaisevia tuloksia. Seurakuntiin tarvitaan myös erilaisista riippuvuuksista kärsiville tarkoitettuja tukiryhmiä.
Jos useasta henkilöstä koostuva ryhmä näyttäytyy jollekin vapautta etsivälle liian pelottavana, sopii toivoa, että tällainen henkilö löytäisi yhteisöstään ainakin luotettavan tukihenkilön.
Niilo Närhi
Kirjoittaja on medialähetysjärjestö Avainmedian toiminnanjohtaja.
Kolumni
12/2018
