Kohti suurta huomista

Tsiibenes Jank lauloi aikanaan Kyösti Rothin johdolla siitä, että olemme matkalla suureen huomiseen ja siksi voimme laulaa hymyillen. Noina aikoina moni muukin levytti lauluja, jotka puhuivat suuresta ja siunatusta päivästä, joka on tuleva ja jota uskovina saamme odottaa: ”Päivä on tuleva, Herran päivä valtava.”

Näyttää siltä, että vuosien myötä katseemme on kuitenkin laskenut ja ”Herran päivä valtava” on kadonnut horisonttiin. Tilalle ovat tulleet arkisemmat ja maanläheisemmät näköalat. Siinä ei ole mitään moitittavaa, jos uskovina olemme sen myötä osanneet paremmin tarttua arkisiin ja ajankohtaisiin asioihin tarmolla, joka on tuonut monille avun sen sijaan, että vain haikailemme ylöstempauksen toivossa.

Toisaalta on ymmärrettävä, että todellinen ”taivastoivo” ei ole pakoa nykyhetkestä vaan enemmänkin kuin syvästi rakkaan kohtaamisen odottamista, joka passiivisuuden sijaan vahvistaa aktiivista toimintaa odotuksen täyttymiseksi. Meidän kohdallamme se tarkoittaa ennen kaikkea Herran päivän jouduttamista eli käytännössä evankeliumin aktiivista levittämistä niin lähellä kuin kaukanakin.

Joskus kuulee sanottavan, että uskovan parhaat päivät ovat aina edessäpäin. Ikuisuusnäkökulmasta katsottuna näin onkin, mutta myös ajallisessa elämässämme päivä kerrallaan kulkiessamme, Jumalan tahtoa kysyen ja totellen, voimme rohkeasti todeta, että kuljemme jatkuvasti kirkastuvaa polkua.

Nykyisen aikamme uhkakuvien keskellä, kun monet puhuvat lähestyvästä ekomaailmanlopusta, uskovien on syytä puhua ja toimia vastuullisesti mutta samalla tuoda esille rohkeasti Jumalan näkökulma maailman tulevaisuuteen.

Maa saastuu ihmisen pahuuden alla, mutta Jumalan vastaus tähän ongelmaan ei ole ensisijaisesti hiilineutraalisuus vaan evankeliumi Kristuksesta Jeesuksesta, joka puhdistaa ensin ihmisen saastuneen sydämen ja avaa hänelle tien ulos ylpeyden, itsekkyyden ja ahneuden tilasta, kantamaan vastuuta lähimmäisistään ja elinympäristöstään. Ihmisen paras ekoteko onkin tehdä parannus, uskoa evankeliumi Jeesuksesta ja elää sen jälkeen hänelle kuuliaisena.

Jumala itse on sanonut antavansa kansalleen tulevaisuuden ja toivon, siitä huolimatta, että joudumme kohtaamaan ympärillämme myös synnin vaikutuksen, jonka tähden koko luomakunta huokaa odottaen vapautuksen päivää. Miksi siis emme etsisi tulevaisuutta hänen yhteydestään toteuttamalla hänen tahtoaan? Vain Jumala voi luvata uuden taivaan ja uuden maan. Vain hän voi tuoda päivän, jolloin pyyhitään kaikki kyyneleet meidän silmistämme eikä kuolemaa enää ole, ei surua, ei parkua eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt. Sitä päivää sopii tänäänkin odottaa tulevaksi.

Petri Mäkilä