Kirkko pride-värien varjossa
virallinen yhteistyökumppani.
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) lähestyi arkkipiispa Tapio Luomaa avoimella kirjeellään, jossa hän arvosteli kirkon yhteistyötä sukupuolivähemmistöjä tukevan Pride-tapahtuman kanssa. Vastauksessaan arkkipiispa totesi muun muassa, että ”kirkko on kaikkia varten ja että samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan. Tätä periaatetta päätöksellä on haluttu toteuttaa”.
Arkkipiispan vastausta on vaikea ymmärtää. Kirkon toimituksethan ovat kaikille avoimia ja niihin kutsutaan ihmisiä mukaan ilman mitään rajoitteita tai ehtoja. Kaikki saavat tulla. Kutsumisen sijaan kirkko menee nyt mukaan poliittis-ideologisen kansalaisjärjestön
eli Helsinki Pride -yhteisön talutusnuorassa järjestämään tapahtumaa, joka julistaa suurin kirjaimin nettisivuillaan, että ”ylpeys muuttaa maailmaa”. Todellako?
Arkkipiispa Luoma on oikeassa todetessaan, että viime kädessä asiassa on kyse raamattunäkemyksestä. Kysymys kuuluukin, onko Raamattu edelleen uskon ja elämän ylin auktoriteetti?
Raamatun avioliittokäsitys on hyvin yksiselitteinen. Niinpä kun sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017, Suomen Helluntaikirkko julkaisi nettisivuillaan kannanoton, jossa todettiin muun muassa, että Helluntaikirkko ”sitoutuu opetuksessaan ja toiminnassaan Raamatun avioliittokäsitykseen ja seksuaalietiikkaan. Sen mukaan avioliitto on Jumalan säätämä, luomisessa asetettu ja Jeesuksen Kristuksen opetuksessaan vahvistama yhden miehen ja yhden naisen välinen yhdyselämän muoto”.
Kysymys avioliitosta ei ole pieni. Euroopan johtavana luterilaisena teologina pidetty, nyt jo edesmennyt teologian tohtori Wolfhart Pannenberg kiteytti asian vakavuuden kirkon näkökulmasta: ”Kysymys homoseksuaalisuudesta koskettaa välittömästi kristillisen ihmiskäsityksen perustaa ja Raamatun arvovaltaa kirkossa. Jos homosuhteet hyväksytään kirkossa, se olisi uskonpuhdistusta seuraavan luterilaisen kirkon loppu.” Hän toteaa myös, että kirkko, joka ryhtyy siunaamaan homoliittoja ”lakkaa olemasta pyhä, yhteinen ja apostolinen kirkko”.
Asia herättää syviä tunteita, mikä näkyy sosiaalisessa mediassa. Lopuksi onkin syytä muistuttaa jokaista kristillisestä käytöksestä eri mieltä olevia kohtaan.
On ollut suorastaan häpeällistä lukea monien kristityiksi itseään kutsuvien sometekstejä. Kristityn tehtävänä ei ole kaataa halveksuntaansa ja suuttumustaan Pridemarssijoille. Sen sijaan kannattaa pystyttää rukousalttari ja pyytää maallemme Jumalan armoa, laittaa oma avioliitto ja ihmissuhteet kuntoon sekä panostaa elämää muuttavan evankeliumin levittämiseen kaikin keinoin.
Petri Mäkilä
Kolumni
26/2019
