Myös Raamattu puhuu paljon kiitollisuudesta. Jeesuksen seuraajia kehotetaan olemaan kiitollisia, laulamaan kiitollisina ja kiittämään joka tilanteessa. Raamattu kuvaa, kuinka Jeesus kiitti Jumalaa, kun hänen edessään oli tuhansia nälkäisiä ihmisiä ja hänen käsissään vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Kiitollisuus toi vähäisten resurssien ylle yliluonnollisen siunauksen, niin että niistä riitti jaettavaa kaikille.
Jeesus kiitti Jumalaa myös asettaessaan ehtoollisen ja antaessaan maljan opetuslapsilleen. Jeesuksen sovitustyö ja sitä julistava ehtoollinen ovat suurimpia ja samalla myös ikuisia kiitollisuuden lähteitä.
Yleisesti ottaen olemme kiitollisia siitä, minkä tunnistamme siunaukseksi. Joskus ongelmamme on tunnistamiskyvyn rajallisuus tai vertailu niihin, joilla asiat ovat paremmin kuin meillä.
Asioilla, joista olemme kiitollisia, on taipumus lisääntyä elämässämme. Hyvyydessään Jumala toki siunaa myös kiittämättömiä. Onnellisempia ovat kuitenkin ne, jotka ovat kiitollisia kaikesta saamastaan, vaikka se olisikin inhimillisesti katsottuna vähän.
Kiitollisuus voi tuoda mukanaan siunauksen kierteen. Jos kiitollisuus on syvää ja aitoa, se johtaa anteliaisuuteen niin ajan, varojen kuin työpanoksenkin suhteen. Anteliaisuus taas tuo mukanaan lisää siunauksia, joista suurin on hyvä mieli siitä, että on saanut olla mukana tekemässä hyvää tai rakentamassa Jumalan valtakuntaa. Tällaisesta siunauksesta kumpuaa lisää kiitollisuutta, joka ilmenee jälleen anteliaisuutena. Näin siunauksen kierre jatkuu sarjana myönteisiä kokemuksia.
Kiitollisuuden syitä on lukemattomia. Niiden pohjalta voidaan rakentaa kiitollisuuden kulttuuria ja kannustavaa ilmapiiriä. Kiitollisuuden osoittaminen niin Jumalaa kuin toisiammekin kohtaan saa vapaasti kasvaa seurakunnissamme. Yli sata vuotta vanhaa laulua mukaillen: laske saamasi siunaukset yksittäin, huomaa Herran sinua kohtaan osoittama hyvyys päivittäin.
Pekka Havupalo
Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan johtava pastori.