Katso taaksepäin nähdäksesi eteenpäin

Retro 70s–80s -Facebook-ryhmässä jo parin kuukauden ajan ovat 1970- ja 1980-luvuilla nuoruuttaan eläneet helluntailaiset jakaneet sekä hyviä että huonoja muistoja ja kokemuksia helluntailiikkeen piirissä. Edessä välkkyy myös yhteinen Retro-festari Isossa Kirjassa heti elokuun alussa, jollei koronavirus sitä pääse estämään.

Noihin vuosikymmeniin sinua johdattelee myös tämä Ristin Voiton erityinen retronumero. Osa muistaa lehden ulkoasun, joka on nostalgisesti otettu 1980-luvun alkupuolelta. Muutamat lehden jutut avaavat näkymiä asioihin ja ilmiöihin vuosikymmenten taakse sekä kutsuvat mukaan elokuun Retro-tapahtumaan.

Nostalgia koetaan yleensä miellyttävänä asiana, mutta menneisyyteen katsominen saattaa jollekin olla vaikeaa, jopa kivuliasta. Harvalla lienee sellainen historia, josta ei löydy mitään kielteistä, olivatpa kyseessä sitten vaiheet ihmissuhteissa, seurakunnassa tai muussa elämässä.

Taaksepäin katsominen on kuitenkin tavattoman tärkeää ja eheyttävää. Se, millaisia olemme tänään, on seurausta pääosin siitä, mitä elämässämme on tähän asti tapahtunut ja miten olemme siihen reagoineet. Siksi menneisyyttä on syytä tutkia ja ymmärtää.

Elämä Jumalan yhteydessä on suurenmoista siksi, että hänelle ihminen voi tuoda koko elämänsä – menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Elämän kipuihin harvoin annetaan pikaratkaisuja, mutta kasvun ja eheytymisen tielle pääsee jokainen, joka antaa elämänsä Jeesuksen käsiin. Täydellisyyskin on tulossa, mutta ei tässä ajassa.

Erityisen voimaannuttavaa on löytää menneisyydestä ne elämänvaiheet, joissa voimme nähdä Jumalan käden jäljen. Silloin löytyy usein myös uudistunut kiitollisuus Jumalalle siitä, että hän ei ole meitä unohtanut. Daavid katseli elämänsä menneitä päiviä ja kehotti psalmissaan: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.”

Samoin Mooses, puhuessaan israelilaisille vuosikymmenten koetusten ajoista erämaassa, muistutti kansaa Jumalan siunauksista jopa silloin, kun kansa itse oli kapinoinut ja kääntänyt selkänsä Jumalalle.

Näinä retroaikoina uskallan toivoa ja rukoilla elämäämme myös sellaista herätystä, joka ohjaa meidät jälleen Jumalan luo – Jumalan, joka on meille kullekin laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossaan. Katsoessamme Vapahtajamme kanssa taaksepäin elämämme kipeisiinkin vaiheisiin löydämme vapauden, voiman ja rohkeuden astua eteenpäin Jumalan uusiin armotekoihin.

Jumalan uskollisuus menneinä päivinä valaisee myös tulevaisuutemme – koronaviruksesta huolimatta.

Petri Mäkilä