Kasteita ja kääntymyksiä

Harveneva joukko suomalaisia taitaa muistaa, että vaikka juhannus on alun perin pakanallinen juhla, se on saanut nimensä Johannes Kastajasta. Keskikesän valon juhlaa vietetään kristillisissä kirkoissa Johanneksen syntymän muistoksi.

Johanneksen kaste oli kristillisen kasteen edeltäjä ja esikuva. Kasteen saamisen edellytyksinä olivat syntien tunnustaminen ja niistä pois kääntyminen. Kun kasteelle pyrkijöiden joukossa oli ihmisiä, jotka eivät nähneet olevansa syntisiä tai eivät halunneet tehdä parannusta synneistään, he saivat osakseen ankaria sanoja. Johannes painotti voimakkaasti sitä, että sisäisen kääntymyksen tulee näkyä ulkoisissa valinnoissa.

Kääntyminen pois synneistä on myös kristillisen kasteen edellytys. Tämä mielenmuutos on seurausta evankeliumin kuulemisesta ja vastaanottamisesta. Se on ihmisen mielenlaadussa ja ajattelutavoissa tapahtuva Pyhän Hengen työ, joka seuraa uskon syntymistä ja yksin armosta tapahtuvaa syntien anteeksisaamista.

Sisäisen mielenmuutoksen ja ulkoisten valintojen muutosten välillä voi olla monista eri tekijöistä johtuva viive. Murrettu omakuva, psykofyysiset riippuvuudet ja syvät tunne-elämän vammat voivat pidentää matkaa sisäisestä kääntymyksestä puhtaisiin valintoihin. Siksi kastekeskusteluissa tulisikin ensisijaisesti tunnistaa, onko henkilön ajatusmalleissa tapahtunut selkeä käännös Jumalaa kohti. Toki on myös määriteltävä, mitkä ovat niitä näkyviä valintoja, joiden on muututtava ennen kastetta, ja mitkä taas voidaan jättää Pyhän Hengen työstettäviksi kasteen jälkeen ja seurakuntayhteydessä.

Johannes Kastajalla oli paljon kastettavia. Tämä voidaan nähdä seurauksena siitä, että hän toimi Pyhän Hengen täyteydessä, ohjauksessa ja voimassa. Pyhän Hengen vaikutus hänen palvelutehtävässään auttoi häntä kääntämään monia Jumalan puoleen, eri sukupolvien sydämiä toistensa puoleen ja tottelemattomia vanhurskaiden mielenlaatuun.

Helluntailaisina kasteen teologia on meille tärkeä. Kaste seuraa uskon syntymistä, toimii syntyneen uskon tunnustuksena, tapahtuu Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä toimitetaan veteen upottamalla.

Terveestä kasteteologiasta ei ole meille kuitenkaan mitään hyötyä, ellei meillä ole kastettavia. Johannes Kastajan esimerkki kutsuu meitä täyttymään Hengellä ja keskittymään evankeliumin levittämiseen. Kun kerromme Jeesuksesta rakastettuina ja rakastaen, armahdettuina ja armahtaen sekä tavoilla, jotka voidaan ymmärtää, saamme myös soveltaa teologiaamme käytäntöön.


Pekka Havupalo

Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan johtaja.