Kaipaan Hengen elämää ja hedelmää

Olen palannut kevään aikana kerta toisensa jälkeen kirjoitukseeni, jonka tein alkuvuodesta. Tekstini kosketteli Hengen synnyttämää uudistumista ja sen tarvetta. En tunnu pääsevän asian yli. Ehkä se kertoo omasta tarpeestani.

Miettiessäni aikamme haasteita ja asioita, joita kohtaamme, joudun kerta toisensa jälkeen tunnustamaan, että itsellä ei ole sitä, mitä tarvittaisiin todellisen avun ja muutoksen tuomiseen. Tuntuu siltä, että voin tuoda esiin vain yhden mielipiteen toisten joukossa ja sekin katoaa kuin tuhka tuuleen.

Tämä johtaa usein siihen, että pyrin vahvistamaan argumentointia, etsimään vahvempia perusteluja ja johdonmukaisempaa loogista ajattelua. Toki itsensä kaikin puolinen kehittäminen on aina hyvä, mitä tulee omaan ajatteluun ja sen ilmaisemiseen. Siitä huolimatta Hengen synnyttämät, elämää muuttavat tulokset tuntuvat jäävän odotuttamaan itseään.

Siksi sisäisessä maailmassani joudun yhä uudestaan huokaisemaan Jumalalle: ”Herra, tee sinä se, mihin me emme kaikessa hankkimassamme pätevyydessä pysty!” Kaipaan Hengen synnyttämää elämää ja sen kautta esiin tulevaa hedelmää. En voi millään tyytyä siihen, että uskomme ytimeksi alkaa muodostua vain kollektiivinen yhteyden kokemus, jossa vakuutamme uskontunnustuksen lailla vaikkapa uskoa Pyhän Hengen työhön meissä ja meidän kauttamme ilman, että saamme oikeasti nähdä ja kokea Hengen todelliset vaikutukset lihaa ja verta olevissa ihmisissä – meissä itsessämmekin.

Retroilun yksi siunaus voisi olla siinä, että palaamme muistoissamme nimenomaan niihin hetkiin ja tilanteisiin, joissa saimme kokea aidosti Jumalan Hengen työtä elämässämme. Elämän kipeät kokemukset ovat saattaneet ohjata meidät etäälle noista asioista, mutta uskon, että johonkin syvälle sisimpäämme on jäänyt jano kokea jälleen Jumalan elämää kaikessa täyteydessään.

Globaali poikkeustila on aina myös Jumalan puhetta uskovalle. Se antaa mahdollisuuden pysähtyä ja arvioida, niin yksilöinä kuin kollektiivisestikin, mikä elämässämme ja toiminnassamme on kuollutta ja mikä tuottaa hedelmää. Hengen synnyttämä parannuksen teko ja sen myötä syntyvä hengellinen uudistuminen ovat vastaus tähän tarpeeseen.

Uskon, että Jumala haluaa antaa vielä todistuksen tälle ajalle Jeesuksesta. Todistus voidaan kyllä torjua mutta ei kiistää. Pietaria ja Johannesta syyttävät hallitusmiehet joutuivat aikanaan toteamaan: ”He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Nähdessään myös parannetun miehen seisovan apostolien kanssa he eivät kyenneet sanomaan mitään vastaan.”

Rukoilethan kanssani tänään: ”Ja nyt Herra! Anna palvelijoittesi puhua rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että ––.” Tästä voit jatkaa itse.

Petri Mäkilä

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden päätoimittaja.