Kahden maan kansalaisia
Koronapandemian aika on jälleen osoittanut, että elämme maassa, joka edelleen saa elää Jumalan siunauksen alla enemmän kuin ansaitsemme. Olemme siis päässeet osalliseksi ansaitsemattomasta armosta. Viettäessämme taas tulevana sunnuntaina Suomen itsenäisyyspäivää on tämäkin asia syytä lisätä monien muiden kiitosaiheiden joukkoon.
Kukaan meistä ei elä sattumalta juuri tätä aikaa, vaan me olemme täällä Jumalan tarkoitusta varten, osana hänen suurta suunnitelmaansa. ”Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa”, muistutti Paavali Timoteusta.
Kristilliselle seurakunnalle ja sen myötä jokaiselle sen jäsenelle on annettu tehtävä rukoilla ja osaltaan tuoda Jumalan valtakunta, sen arvot ja vaikutus kaoottisen aikamme keskelle. Me anomme, rukoilemme ja kiitämme kaikkien ihmisten puolesta, myös kaikkien vallanpitäjien puolesta silloinkin, kun he eivät välttämättä edusta näkemyksiä, joita itse pidämme tärkeinä. Jumalan valtakunnan näkökulmasta meidän tavoitteemme onkin se, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
On tärkeää, että kristittyjä on kaikkialla yhteiskunnan keskellä, rakentamassa maata ja kansaa, jonka keskelle Jumala on meidät tahtonsa mukaan asettanut. ”Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne”, muistutti Jumala pakkosiirtolaisina elävää kansaansa profeetta Jeremian kautta. Nuo sanat on syytä kuulla korona-ajan Suomessakin.
Kuitenkin kaiken näkyvän siunaamisen ja rakentamisen keskellä meidän sydäntemme silmien tulisi olla käännettynä kohti näkymätöntä. Tämä ajallinen ja näkyvä isänmaamme on lahja Jumalalta ja se on meille rakas. Jumala on kuitenkin valmistanut Kristuksessa lunastetulle kansalleen vielä jotain paljon parempaa. Jotain, jota kohti kaikkien aikojen pyhät ovat kulkeneet. Nämä uskon sankarit ovat vaeltaneet uskossa pyrkien parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen. He ovat kaukaa sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä, ilmaisten näin etsivänsä isänmaata.
Kun jälleen kiitollisina hiljennymme juhlimaan maamme täyttäessä 103 vuotta, on syytä muistaa, että olemme täällä vain kauttakulkumatkalla. Uskomme isän, Aabrahamin, lailla odotamme sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. Olemme kahden maan kansalaisia. Eläkäämme jalat mullassa maailman, mutta sydämissämme tavoitelkaamme taivasta.
Petri Mäkilä
Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden päätoimittaja.
49/2020
Vuonna 2009 IK-opistolla...
– Tuntuu niin hyvältä, kun laulu lähtee soimaan...
Englantia hauskalla ja mieleen jäävällä saksalaisella aksentilla puhunut helluntaijulistaja Reinhard Bon...
