Jumalanpalvelus ja ihmissuhteet

Useat seurakunnat tekevät parhaillaan jumalanpalvelusuudistuksia. Tavoitteena on uudistaa seurakunnan ilmettä, jopa koko seurakunnan elämää. Kokoukset toimivat usein ovena seurakuntaan, ja kirkon kynnys halutaan madaltaa jokaiselle sopivaksi.

Mitkä asiat sitten tekevät jumalanpalveluksesta houkuttelevan? Kolme näkökulmaa tähän:

Ensimmäinen tuulahdus, jonka tulija kohtaa seurakunnan tilaisuudessa, on ilmapiiri. Jotenkin sen vain heti aistii, onko tunnelma jäykkä ja muodollinen vai lämmin ja hyväksyvä. Ilmapiiri ei tuoksu nenään eikä tunnu iholla, mutta sydän rekisteröi sen nopeasti.

Ilmapiiriä myös rakennetaan monella tavalla. Se tulee armollisesta suhtautumisesta ja puhtaan evankeliumin julistuksesta, joka heijastelee Jumalan rakkautta. Se tulee myös rukousvalmisteluista ja Jumalan kasvojen etsimisestä. Silloin Pyhän Hengen virvoittava vaikutus tuntuu kokouksessa. Tämän aistii jopa uskosta osaton. Eikä tällaisesta ilmapiiristä ole kiire kotiin.

Toinen aistittava asia on kokouskulttuuri. Se koostuu niistä tavoista, taiteen muodoista ja käyttäytymisestä, jotka seurakunnassa on omaksuttu vuosien aikana.

Hyvin tiukka ja vanhahtava seurakuntakulttuuri muodostuu helposti kasvun esteeksi. Lisäksi se karkottaa nuoremman ikäluokan. Paras tapa uudistaa kulttuuria on kutsua eri ryhmien vastuunkantajia tuomaan oman panoksensa jumalanpalvelukseen esimerkiksi monipuolisen musiikin kautta sekä eri ikäluokkien ja etnisten kulttuurien edustajina. Näistä muodostuu se raamatullinen ja rikas erilaisuuden yhteys, joksi Kristus-ruumis on tarkoitettu.

Kolmas merkittävä tekijä jumalanpalveluksessa on asiasisältö. Sanan opetus tuo Jumalan sanoman kuulijoiden elämään. Pyhän Hengen innoittama julistus ruokkii ja vahvistaa uskovaa, varsinkin kun saarnan sisältöä vielä sopivasti sovelletaan arjen kysymyksiin. Myös rukoukseen ja palvontaan osallistuminen on tärkeä osa jumalanpalvelusta ja tekee siitä hengellisesti rakentavan.

Seurakunta ei kuitenkaan ole yhtä kuin sunnuntain päiväkokous. Vaikka kokous on tärkeä ”näyteikkuna” sekä Sanan julistuksen ja yhteisen palvonnan paikka, ilman rakastavia ihmissuhteita seurakuntayhteys jää pinnalliseksi.

Seurakunta ei myöskään ole ohjelmatoimisto, jonka tehtävä on saada ihmiset vain viihtymään. Seurakunnan tarkoitus on jotain paljon suurempaa. Se on ihmisiä muuttava yhteisö ja opetuslapsia tekevä hengellinen perhe. Jeesuksen opetuslapseus merkitsee kokonaisvaltaista elämäntapaa, ei sen enempää eikä vähempää.

Kasvanut uskova haluaa sitoutua seurakuntaan. Tähän puolestaan tarvitaan läheisiä ihmissuhteita ja henkilökohtaista ohjausta. Siksi ihmissuhteet ovatkin seurakunnan ydintä.


Usko Katto

Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan johtava pastori.