Jumalanpalvelus ja armolahjat
Jumalanpalvelus on ollut valtakirkoissa suurin yksittäinen seurakuntatyön ilmentymä. Näin on ollut kaikkina aikoina joka puolella maailmaa.
Joissakin kirkkokunnissa saarnan merkitys jumalanpalveluksissa on osoitettu aikoinaan sillä, että tavallisen penkinkuluttajan ei ole tarvinnut ymmärtää saarnaa. Tämä varmistettiin pitämällä saarnat latinaksi. Näin oli kohtalaisen helppoa muokata opin sisältöä ja kirkon tarpeita tukemaan toisiaan.
Herätyskristillisyydessä hengellisen elämän syntyminen on alusta asti ymmärretty Sanan saarnan ja Pyhän Hengen yhteisvaikutukseksi. Paavalin kehotus saarnata Sanaa ”sopivalla ja sopimattomalla ajalla” on otettu ajoittain jopa niin todesta, ettei aina ole jaksettu edes odottaa evankeliumille otollista aikaa.
Seurakuntien kasvun myötä myös Jumalan perheen tarpeet ovat muuttuneet. Uskoa synnyttävän evankeliumin vaikutuksen rinnalle on noussut terveen opetuksen ja hengellisen varustamisen tarve. Eräässä asiayhteydessä Jeesus muistutti aikalaisiaan sanoen: ”Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.” Ajatus kiteyttää kristillisen julistuksen tarpeet myös nykypäivän seurakunnan näkökulmasta.
Jumalanpalvelus sanana kuulostaa joidenkin helluntailaisten korvissa vieraalta. Ennen käytiin kokouksissa. Sana jumalanpalvelus kertoo kuitenkin sen, mistä tilaisuudessa on kyse. Me palvelemme Jumalaa kiittämällä, ylistämällä ja palvomalla häntä. Myös rukous ja esirukoukset ovat Jumalan palvelemista, jolla suoritamme hänen meille antamaansa tehtävää. Sanan saarnassa ja armolahjojen toiminnassa Jumala puolestaan palvelee ja rakentaa seurakuntaansa.
Saarnan merkitykseen olisi syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kaikissa seurakunnissa. Saarnan muoto voinee vaihdella, mutta sen seurakuntaa rakentava sekä Hengen ja palvelun lahjoja hyödyntävä vaikutus on koettavissa vain, jos annamme lahjoille tilaa. Paimen, opettaja, evankelista, profeetta, kehottaja, johtaja, diakoni – he kaikki hoitavat omaa tärkeää osuuttaan kokonaisuudessa, jossa pyhät tehdään valmiiksi palvelukseen.
Hengen lahjoina tunnetut armolahjat toimivat usein puhtaimmillaan Sanan saarnan yhteydessä. Ei ainoastaan, vaan usein. Armolahjoilla palvelemisesta pitäisikin uskaltaa opettaa seurakunnissamme paljon nykyistä enemmän. Terveen opetuksen vähäisyys ja niiden henkilöiden harvalukuisuus, jotka myös käytännössä palvelemalla antavat toisille hyvän esimerkin, johtaa helposti epäterveeseen suhtautumiseen armolahjoihin.
Elinvoimainen seurakunta etsii ja tunnistaa armolahjoja. Se myös rohkaisee palvelemaan niillä ja antaa niille tilaa.
Kari Ketoja
Kirjoittaja on Kotkan helluntaiseurakunnan paimen, joka kuuluu myös helluntailiikkeen neuvoa-antavien vanhinten ryhmään.
Kolumni
8/2018
