Irti kaksinaismoraalista

Ristin Voiton numero 15 käsitteli uskovien suhdetta alkoholiin sekä siitä annettavaa opetusta helluntaiseurakunnissa.

Aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Alkoholin väärinkäytön traagiset seuraukset ovat hyvin tiedossa: juominen on tuhonnut liian monen ihmisen elämän, terveyden ja avioliiton.

Myös kansantaloudellinen lasku alkoholin haittavaikutuksista on järisyttävän suuri. Erilaiset hoitokustannukset, työkyvyttömyydestä johtuvat sosiaalikulut, yhteiskunnan menettämät ansioverotulot, vankilajakson hinta ja pahimmillaan koko eliniän kestävä syrjäytyminen saattavat nostaa yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset jo yhdenkin ihmisen kohdalla yli miljoonaan euroon. Kyse on siis paitsi vakavasta henkilökohtaisesta tragediasta myös suurista kansantaloudellisista menetyksistä.

Tätä taustaa vasten on perusteltua, että kristillisessä toiminnassa raittiutta pidetään tavoiteltavana ihanteena. On myös muistettava, että seurakuntiin kuuluu suuri joukko ihmisiä, jotka ovat vapautuneet alkoholin kiroista uskoontulon kautta.

Helluntailiikkeen suhtautumisessa alkoholiin on kuitenkin vakava ongelma: kaksinaismoraali. Kaksinaismoraalilla tarkoitetaan ristiriitaa julkisesti ylläpidettyjen normien ja oman ajattelutavan ja käyttäytymisen välillä. Tästä apostoli Paavali joutui kerran nuhtelemaan jopa Pietaria, jonka ulkokultainen käytös oli johtamassa muitakin kaksinaismoraaliin.

Tiedämme hyvin, että Raamattu ja juutalainen viisauskirjallisuus puhuvat viinin käytöstä sekä elämänmyönteisessä että juopumisesta varoittavassa mielessä. Absolutismia niillä ei voi perustella. Tiedämme myös, että monien muiden maiden helluntailiikkeissä suomalaista tapaa samaistaa absolutismi ja tosiuskovaisuus toisiinsa pidetään kansallisena erityispiirteenä.

Lisäksi Ristin Voiton helluntaipastoreille tekemä kysely ja yleiset havainnot osoittavat, ettei absolutismi ole helluntaiseurakuntien todellisuutta – ei edes kaikkien vastuunkantajien keskuudessa. Siksi on tärkeää, että alkoholin käytöstä puhutaan rehellisesti.

Uuden testamentin opetus on selvä: päihtyminen on väärin ja meidän tulee kristittyinä välttää saattamasta toisia lankeemukseen omalla elämäntavallamme. Lähimmäisenrakkauteen perustuva ”heikomman veljen periaate” edellyttää sitä.

Raamatun valossa on kuitenkin ongelmallista kytkeä absolutismi tiukasti uskon vilpittömyyteen ja omantunnon puhtauteen. Yhtä ongelmallista on vaalia sellaista julkisuuskuvaa, joka ei ole totuudenmukainen. Kaksinaismoraali johtaa ennen pitkää koko yhteisön tosiasioita peittelevään ja farisealaiseen elämäntapaan, jossa ihanteita ylläpidetään kyseenalaisin keinoin. Siksi siitä on tärkeää pyrkiä eroon. Raittius on edelleen kestävä elämänihanne. Sitä on kuitenkin perusteltava oikeilla argumenteilla ja ihmisten omantunnon vapautta kunnioittaen.


Leevi Launonen