Iloa, väriä ja valoa elämään

Keskustelin erään kerran uskosta osattoman henkilön kanssa, jolla oli suuria vaikeuksia elämässään. Juttutuokiomme lopussa rohkaisin häntä tulemaan seurakuntaan ja miettimään, mitä usko Jeesukseen voisi hänelle tarjota. Hän katsoi minua vakavasti ja totesi: ”Sinne uskovaisten joukkoon en ainakaan lähde. Elämäni on muutenkin jo tarpeeksi synkkää ja ilotonta. Pari kertaa sitä hautajaismeininkiä riitti minulle.”

 

Puhujan ajatukset säpsäyttivät, ja joskus olen palannut noihin sanoihin ja miettinyt sitä vaikutelmaa ja ”tuoksua”, joka meistä kristityistä lähtee. Aika ajoin olen tarkkaillut itseäni ja laajaa kristillistä toimintaympäristöäni ja toden totta, alavireisyyttä, synkkyyttä, negatiivisuutta ja ilottomuutta tuntuu löytyvän enemmän kuin tarpeeksi.

 

On hämmästyttävää, kuinka kaukana olemme siitä, mitä elämä Kristuksessa voisi olla. Pyhityksemme vääristyy uskonnollisuudeksi, jossa elämästämme katoavat elämän värit, maut ja sen moninainen rikkaus ja jäljelle jää vain vihainen ja mustavalkoinen uskovainen. Pitäessämme ”järjestystä” yllä elämässämme ja välillä toistenkin elämässä ajaudumme kummalliseen elämän kielteisyyteen, jossa ilo, vapaus ja kaikenlainen myönteinen elämän nälkä muodostuu mielissämme jollei nyt ihan synniksi, niin vähintäänkin epäilyttäväksi mukautumiseksi ajan henkeen. 

 

Jeesus sanoi: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Pyhän Hengen täyttämään elämään on kätkettynä kaikki se Jumalan luomistyön rikkaus, joka ihmiselle alun perin tarkoitettiin mutta jonka lankeemus riisti. Jeesus kuitenkin palautti sen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta jokaiselle, joka häneen uskoo, ja nyt voimme laittaa kaiken toivomme ”Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksemme”.

 

Vihollinen on tullut ryöstämään sen, minkä Jumala on meille lahjoittanut. Värit eivät ole pride-kulkueen omaisuutta, musiikki ei ole Saatanan keksintö ja hyvä ruoka hyvässä seurassa on Jumalan antama siunaus, puhumattakaan Hengen antamasta sisäisestä todellisuudesta, joka kaikkien koetustemmekin keskellä rakentuu vanhurskaudesta, rauhasta ja ilosta ja tuottaa esiin mehevän maukasta Hengen hedelmää. Se on täynnä rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsehillintää.

 

Mikä paletti taivaallisia sävyjä! Ei kyynisyyttä, ei synkkyyttä, ei tuomiohenkeä, ei pessimismiä, ei ilkeyttä, ei vihaisuutta, ei pelkoa, ei panettelua, ei mitään sellaista. Iloon ja vapauteen Kristus on kutsunut omansa näinä synkkinäkin aikoina niin, että taivaallinen valo voisi tältäkin osin loistaa aikamme pimeyteen. Enjoy!

 

 

Petri Mäkilä



Kolumni
39/2019

KolumniKolumniin kannattaa valita napakka, kysymyksiä herättävä otsikko. Todennäköisesti sinäkin, rakas lukija, luet tätä tekstiä pitkälti siksi, että otsikon tunnustus nostattaa mielenkiintoa.
...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan