Helluntailiike vuonna 2030

Mikä on Suomen helluntaiseurakuntien nykyinen tila? Millai­nen helluntailiike on vuonna 2030, jos tämä kehitys jatkuu? Entä mitä pitäisi tapahtua, jotta seurakunnat alkaisivat kasvaa ja herä­tysliikkeen vaikutusala kotimaassa ja lähetystyössä laajenisi?

Näiden peruskysymysten äärellä ollaan ensi syksynä Helsin­gin Saalem-seurakunnan järjestämillä Syyspäivillä. Tapahtuman isäntä, seurakunnanjohtaja Mika Yrjölä on haastanut hellun­tailiikettä arvioimaan rehellisesti omaa tilaansa ja tulevaisuut­taan. Tähän itsetutkisteluun liittyy myös syyspäivätoimikunnan toteuttama kysely, joka lähetetään kaikille maamme helluntai­seurakunnille helmikuussa. Siihen paneutuminen merkitsee käytännön vastuunkantoa oman hengellisen yhteisön tulevai­suudesta.

Arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota ainakin kolmeen tärkeään asiakokonaisuuteen: helluntailiikkeen teologiaan, käy­tännön karismaattisuuteen ja toiminnan rakenteisiin.

Viime vuosina helluntailiike on vahvistanut monin tavoin teo­logista perustaansa. Suomen helluntaiseurakunnan us­kon pääkohdat -julkaisu, IK-opiston ansiokas toiminta työntekijöiden koulutuksessa sekä nuoren herme­neuttisesti valistuneen pastoripolven nousu yhdessä valtakirjakäytännön kanssa lupaavat herätysliikkeen tulevaisuudelle hyvää. Jatkossa opilliset virtaukset ja kristillisen etiikan soveltaminen saattavat kui­tenkin tuoda seurakunnille entistä suurempia käytännön haasteita. Lisäksi ekumeenisessa toiminnassa on syytä säilyttää helluntailiikkeen oma hengellinen identiteetti selkeänä. Tämä merkitsee myös raamatullisen kaste­teologian ja opillisten totuuksien avointa esilläpitoa.

Vähintään yhtä ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta on käy­tännön karismaattisuus. Jos helluntailiike aikoo olla dynaami­nen vaikuttaja vuonna 2030, uskovien on löydettävä uudelleen sama Pyhän Hengen täyteyden jano, joka synnytti herätyksen tu­len sata vuotta sitten. ”Maallikoiden” voimaantuminen sekä koko seurakunnan keskellä vaikuttava usko, rakkaus ja armolahjojen rikkaus ratkaisevat enemmän kuin tekniset johtajuusopit.

Herätysliikkeen tulevaisuuteen vaikuttavat myös rakenteel­liset tekijät. Kyetäänkö yhdistysrakenteen pirstaleisuutta ja päällekkäisiä toimintoja vihdoinkin karsimaan? Saadaanko hel­luntailiikkeen vahva mutta hajanainen media puhumaan yhdellä kuuluvalla äänellä? Osaavatko paikallisseurakunnat verkostoitua, löytää kosketuksen toimintaympäristöönsä ja tavoittaa evanke­liumilla alueensa ihmisiä? Ja kuinka pian Helluntaikirkko vahvis­tuu kaikkia seurakuntia kokoavaksi voimaksi?

Oman rakenteellisen haasteensa muodostavat myös maaseudun hiipuvat seurakunnat ja maahanmuutta­jatyö.

Vuotta 2030 rakennetaan tämän ajan linjauksilla. Ja jos sitä ei seurakunnalle koskaan tulekaan, ym­märrys toimia oikein nykyhetkessä on sitä­kin tärkeämpää.

Leevi Launonen