Helluntailiike vuonna 2030

Mikä on Suomen helluntaiseurakuntien nykyinen tila? Millainen helluntailiike on vuonna 2030, jos tämä kehitys jatkuu? Entä mitä pitäisi tapahtua, jotta seurakunnat alkaisivat kasvaa ja herätysliikkeen vaikutusala kotimaassa ja lähetystyössä laajenisi?

Näiden peruskysymysten äärellä ollaan ensi syksynä Helsingin Saalem-seurakunnan järjestämillä Syyspäivillä. Tapahtuman isäntä, seurakunnanjohtaja Mika Yrjölä on haastanut helluntailiikettä arvioimaan rehellisesti omaa tilaansa ja tulevaisuuttaan. Tähän itsetutkisteluun liittyy myös syyspäivätoimikunnan toteuttama kysely, joka lähetetään kaikille maamme helluntaiseurakunnille helmikuussa. Siihen paneutuminen merkitsee käytännön vastuunkantoa oman hengellisen yhteisön tulevaisuudesta.

Arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota ainakin kolmeen tärkeään asiakokonaisuuteen: helluntailiikkeen teologiaan, käytännön karismaattisuuteen ja toiminnan rakenteisiin.

Viime vuosina helluntailiike on vahvistanut monin tavoin teologista perustaansa. Suomen helluntaiseurakunnan uskon pääkohdat -julkaisu, IK-opiston ansiokas toiminta työntekijöiden koulutuksessa sekä nuoren hermeneuttisesti valistuneen pastoripolven nousu yhdessä valtakirjakäytännön kanssa lupaavat herätysliikkeen tulevaisuudelle hyvää. Jatkossa opilliset virtaukset ja kristillisen etiikan soveltaminen saattavat kuitenkin tuoda seurakunnille entistä suurempia käytännön haasteita. Lisäksi ekumeenisessa toiminnassa on syytä säilyttää helluntailiikkeen oma hengellinen identiteetti selkeänä. Tämä merkitsee myös raamatullisen kasteteologian ja opillisten totuuksien avointa esilläpitoa.

Vähintään yhtä ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta on käytännön karismaattisuus. Jos helluntailiike aikoo olla dynaaminen vaikuttaja vuonna 2030, uskovien on löydettävä uudelleen sama Pyhän Hengen täyteyden jano, joka synnytti herätyksen tulen sata vuotta sitten. ”Maallikoiden” voimaantuminen sekä koko seurakunnan keskellä vaikuttava usko, rakkaus ja armolahjojen rikkaus ratkaisevat enemmän kuin tekniset johtajuusopit.

Herätysliikkeen tulevaisuuteen vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät. Kyetäänkö yhdistysrakenteen pirstaleisuutta ja päällekkäisiä toimintoja vihdoinkin karsimaan? Saadaanko helluntailiikkeen vahva mutta hajanainen media puhumaan yhdellä kuuluvalla äänellä? Osaavatko paikallisseurakunnat verkostoitua, löytää kosketuksen toimintaympäristöönsä ja tavoittaa evankeliumilla alueensa ihmisiä? Ja kuinka pian Helluntaikirkko vahvistuu kaikkia seurakuntia kokoavaksi voimaksi?

Oman rakenteellisen haasteensa muodostavat myös maaseudun hiipuvat seurakunnat ja maahanmuuttajatyö.

Vuotta 2030 rakennetaan tämän ajan linjauksilla. Ja jos sitä ei seurakunnalle koskaan tulekaan, ymmärrys toimia oikein nykyhetkessä on sitäkin tärkeämpää.

Leevi Launonen