Helluntailaisuuden kulmakivet 

Helluntailiike tunnetaan muutamista kulmakivistään, jotka näkyvät sen elämässä. Ensimmäinen on tietysti henkilökohtainen uskoontulo. Se on prosessi, jossa Jumala puhuu ihmiselle ja hän vastaa siihen. Prosessi voi kestää pidemmän ajan. Joku tuo hänelle evankeliumin sanoman tavalla, joka osuu. Lopuksi Jeesus tulee henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien anteeksiantajaksi. Elämä muuttuu. 

Tämän jälkeen seuraa vesikaste. Se tapahtuu upottamalla uskova veteen. Hän on siis ymmärtänyt evankeliumin ja vastaanottanut sen. Tässä hän myös liittyy seurakuntaan jäseneksi. 

Pyhän Hengen kaste kielillä puhumisen kanssa on myös suositellusti jokaisen uskovan kokemus. Siinä sydämestä vuotavat ilo ja kiitollisuus, jotka muuttuvat vieraiksi sanoiksi. Tästä seuraavat moninaiset Hengen lahjat. Niitä tavoitellaan ja niihin rohkaistaan. Seurakunta on elävä ja toimiva Kristuksen ruumis. Jokaisella jäsenellä on jotakin annettavaa. Nämä ovat helluntailaisuuden kulmakiviä, joita tulisi julistaa ja ylläpitää. Mitään näistä ei tulisi unohtaa seurakunnan elämästä. 

Kaikki mainitut kulmakivet keskittyvät kuitenkin siihen, että ihminen kohtaa Jeesuksen henkilökohtaisesti. Tämä kohtaaminen jättää häneen pysyvän jäljen. Iankaikkinen ja Kaikkivaltias Jumala lähestyy yksittäistä ihmistä uniikilla tavalla, joka kolahtaa syvälle. Tätä suhdetta jatketaan ja kasvatetaan koko elämän ajan. Elämän murheet jaetaan hänelle. Elämän iloista ylistetään häntä. 

Uskova saa luottaa Jeesukseen kaiken keskellä koko sydämestään. Sairauden pelko väistyy ja tilalle tulee rauha. Kaikkea alleviivaa henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Johtaako tämä ajatus elämäämme näiden muuttuvien olosuhteiden keskellä? Kantaako se eteenpäin silloinkin, kun on vaikeaa ja avoimia kysymyksiä? 

Tämän totuuden tulisi sävyttää seurakuntiemme elämää ja julistusta. Sen tulisi näkyä myös seurakuntiemme toiminnassa sosiaalisessa mediassa ja netissä, jotka ovat muodostuneet yhteyden paikaksi. Joskus toimintaan tulee muotoja ja piirteitä, jotka ovat vanhan kulttuurin muistoja. Historia jää elämään 2020-luvulle. Joskus seurakunnan elämään tulee myös flegmaattisuus tai väsymys. 

Uskallammeko lähteä keskittymään kulmakiviimme ja Jeesuksen kohtaamiseen? Se elävöittää tuoden elämää, jota ei voi sammuttaa. Se virvoittaa myös äidin mielen äitienpäivänä, jolloin on pakko olla kotona eikä ulos voi mennä. 

Usko Katto  

Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan johtava pastori.