Hajoaako perherakenne?

Avioliiton merkitys Suomessa on murentunut. Näin toteaa Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen. Jo suurin osa perheen ensimmäisistä lapsista ja lähes puolet kaikista lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Avioerojen, yksinhuoltajien ja uusperheiden määrän lisääntymisen vuoksi noin kolmasosa suomalaisista perheistä ei vastaa enää perinteistä ydinperhettä.

Suomen eduskunta vauhditti perherakenteen murrosta hyväksymällä joulukuussa 2014 avioliittolain muutoksen, joka sallii myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton. Lakimuutoksen on määrä tulla voimaan 1.3.2017. Perherakenteet ovat muuttuneet maassamme niin nopeasti, ettei perhetutkimuksessa haluta enää määritellä tarkasti perheen käsitettä.

Kysymys avioliiton luonteesta nousi jälleen viime viikolla näkyvästi esiin. Eduskunnalle jätettiin kansalaisaloite, joka tähtää vuonna 2014 tehdyn avioliittolain muutoksen kumoamiseen. Lisäksi viikonvaihteessa Suomessa vieraili Texasin yliopiston sosiologian professori Mark Regnerus, jonka merkittävässä tiedejulkaisussa esittämät tutkimustulokset perherakenteiden vaikutuksista lapsiin ovat herättäneet tiedeyhteisöissä paljon keskustelua.

Regneruksen laaja ja edustava tutkimusaineisto osoittaa, että nuoret, joiden vanhemmalla on ollut homoseksuaalinen suhde, kärsivät huomattavasti useammin tunne-elämän ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmista kuin eheän heteroseksuaalisen avioperheen lapset. Tutkimuksen mukaan homovanhemman lapsena kasvaneella nuorella on selvästi keskimääräistä enemmän vaikeuksia esimerkiksi koulutuksen, mielenterveyden, työelämän ja päihteiden käytön alueilla. Aikuisikään ehdittyään lapset näyttävät menestyvän puolestaan parhaiten silloin, kun he ovat eläneet koko lapsuutensa äidin ja isän avioperheessä.

Regnerus pyrki välttämään aikaisemmissa tutkimuksissa ilmenneitä ongelmia, kuten liian pieniä otoksia. Niissä otos on usein valikoitunut ja vääristynyt niin, että haastateltaviksi tulleen ryhmän ennakkoluulot ovat päässeet vaikuttamaan tutkimustuloksiin. Regneruksen kanssa samansuuntaisia tuloksia on raportoitu monissa muissakin edustavalla otoksella tehdyissä tutkimuksissa.

Ideologinen pyrkimys heikentää yhden miehen ja naisen avioliittoa ja ydinperheen arvoa perustuu vääristyneeseen tasa-arvon käsitteeseen. Se on myös tieteellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestämätön.

Raamatun ohje pitää ”avioliitto kaikin tavoin kunniassa” on edelleen hyvinvoivan perheen ja yhteiskunnan perusedellytys. Kristittyjen tuleekin antaa tukensa kaikille niille pyrkimyksille, joilla vaikutetaan avioliittoa ja perhettä suojelevaan lainsäädäntöön. Vielä tärkeämpää on tarjota oman perheen lapsille ja nuorille terve malli toimivasta avioliitosta.


Leevi Launonen