Evankeliumin valloittama

Ihmisillä on taipumus ajautua hengellisessä elämässään sivuraiteille etsimään monimutkaisia vastauksia ja tekemään uskonnollisia suoritteita. Tärkein hämärtyy helposti kehällisiin asioihin.

Sanomamme ydin on kuitenkin kirkas: Jeesus on Vapahtaja! Tarvitsemme seurakunnissamme muistutusta tästä. Paavalikin joutui herättelemään Galatian uskovia: ”Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen oli kuvattu Jeesus Kristus ristiinnaulittuna?” On tärkeää pitää Kristus sanomamme ja toimintamme keskipisteenä, muuten menetämme hengellisen elinvoimaisuutemme.

Uskovien tulisi kulkea evankeliumin kärki edellä sekä omassa että seurakunnan elämässä. Jos annamme evankeliumin valloittaa meidät yhä uudestaan, siitä seuraa luonnostaan tervettä hengellisyyttä. Tämä puolestaan tuo seurakuntaan oikeanlaista ilmapiiriä; sellaista, jossa on helppo olla.

On eri asia julistaa armoa kuin julistaa Kristusta. Oikea armo löytyy vain persoonassa. Jeesus maksoi puolestamme valtavan suuren hinnan. Tämä puolestaan muistuttaa meitä synnin vakavuudesta. Armo ei ole koskaan halpaa, vaikka se onkin ilmaista. Vanhoilla helluntailaisilla on tapana sanoa viisaasti, että Pyhä Henki yhtyy Kristus-keskeiseen julistukseen. Tässä on salaisuus myös Pyhän Hengen ilmapiirin syntymiseen.

Evankeliumin valloittama ihminen levittää ympärilleen myönteisiä asioita. Hän loistaa iloa, joka lähtee ilosanomasta. Hänen tekonsa ja sanansa heijastavat rakkautta. Rakkaussuhde Jeesukseen tulee väkisin läpi hänen elämästään. Ja rakkaushan on vastaansanomatonta. Se synnyttää myös luottamusta ja turvallisuutta. Tällainen ympärille leviävä ”tuoksu” kiinnostaa ihmisiä. He tulevat uteliaiksi ja kysyvät sen salaisuutta. Silloin kannattaa puhua suhteesta persoonaan, minkä seurausta kaikki muu on.

Evankeliumin valloittama uskova säilyttää hengellisen näkökykynsä. Väärät lumoukset katoavat, kun hän katselee ristin näkyä. Myös suhde syntiin muuttuu. Siinä ei ole enää kielletyn hedelmän maku, vaan syntiä kartetaan vapaudesta käsin. Ihminen tiedostaa synnin vaikutukset mutta myös sen vapauden, joka hänellä on Kristuksessa. Silloin suhtautuminen toisiin ihmisiin on armollisempaa. Ristin näyn edessä katoavat syytökset muita kohtaan ja kivet putoavat kädestä, vaikka vääryyttä olisi koettukin.

Hiljainen viikko ei merkitse helluntailaisille vain vakavia uskonnollisia tunteita kerran vuodessa. Se muistuttaa ilosta, joka nousee pääsiäisen sanomasta. Voisiko jokaiseen saarnaan sisällyttää evankeliumin ytimen? Voisiko jokaiseen päivään liittää kiitosrukouksen pelastuksesta ja siitä, mitä Kristus on puolestamme tehnyt?

Se olisi hyvä alku tulla jälleen evankeliumin valloittamaksi.


Usko Katto

Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan johtava pastori.