Evankeliointia yhteyden kustannuksella?

Vielä muutama vuosikymmen sitten herätyskristityt uskoivat, että Herran työ edellytti oman perheen tarpeiden sivuuttamista. Evankelioinnilla oli niin kiire, että se oikeutti jopa kaikista lähimpien laiminlyömisen.

Onneksi asenteet ovat muuttuneet ja nykyisin uskovia rohkaistaan pitämään perhe arvojärjestyksen kärjessä, heti jumalasuhteesta seuraavana. Kuitenkin edelleen seurakunnissa vallitsee usein kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan hukkuvan maailman tarpeet menevät seurakuntaperheen hyvinvoinnin edelle.

Erityisesti meillä helluntailiikkeessä evankeliointi- ja lähetystyö nähdään seurakunnan ydintehtäviksi, ja hyvä niin. Mutta voisiko olla, että tässäkin asiassa arvojärjestyksemme on kiepsahtanut hiukan väärinpäin? Voisiko olla, että seurakuntalaivamme perä vuotaa, koska olemme laiminlyöneet kotiväen hyvinvoinnin ja yhteyden rakentamisen?

Jeesuksen opetuksissa kristittyjen yhteys voidaan nähdä edellytyksenä hedelmälliselle evankeliointityölle. Yhteys ja rakkaus ovat hänen opetuslastensa tuntomerkkejä ja jopa ehto sille, että maailma uskoo Jeesuksen olevan oikea tie. Yhteen nivoutunut yhteisö on voittamaton – kuten opimme Suomen jääkiekkomaajoukkueen tuoreesta menestyksestä.

Myös Jumalan olemus kertoo, että yhteys on perustavanlaatuinen osa hänen kansansa DNA:ta. Kolminaisuus on upea osoitus intiimistä yhteydestä, jonka tarve on istutettu jokaiseen Jumalan kuvaan. Jumala kutsuu jokaista luomaansa ihmistä rakkaudelliseen yhteyteen itsensä ja toisten ihmisten kanssa.

Jumalan valtakunnassa on pohjimmiltaan kyse ikuisesta perheyhteydestä. Siksi yhteys ei saisi jäädä edes evankeliointitehtävän jalkoihin – tai olemme hukanneet Jumalan valtakunnan ytimen.

Pahimmillaan tällainen arvojärjestyksen vääristymä saa seurakuntayhteisön muuttumaan yritykseksi, jossa toisilleen vieraat yksilöt on valjastettu pyörittämään ohjelmaa. Tällöin ei ole ihme, että takaovi käy, kun yksilön voimat loppuvat tai ohjelma ei enää tunnu kotoisalta.

Entäpä jos tänä kesänä pysähtyisimme pohtimaan oman seurakuntamme arvojärjestystä? Voisimme aloittaa pohdinnan kysymällä, muistuttaako seurakuntamme enemmän perhettä vai yritystä. Jos vastaus on jälkimmäinen, Paavalin ohje galatalaisille voi auttaa meidät korjausliikkeen alkuun: ”Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.”

Elina Rautio

Kirjoittaja on Hyvä Sanoma -lehden toimituspäällikkö ja kirjallisuuden projektipäällikkö (vs.).