Auttaminen on paras vaihtoehto

Maailmassa vallitseva sekasorto on viime aikoina tullut ennennäkemättömän lähelle. Pakolaiset pyrkivät hyvinvoivaan Eurooppaan eri suunnista. Tavallisessa suomalaisessa maaseutukeskuksessa voi ostosmatkalla tavata ihmisiä kulttuureista, joista aiemmin on kuultu vain etäisiä viestejä.

Maailmamme on toden teolla globalisoitunut. Tahtoipa tai ei, sota, terrorismi ja luonnonkatastrofit tunkeutuvat median kautta jokaisen tietoisuuteen.

Tässä tilanteessa valittavana on kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen niistä on valitettavan yleinen: huonojen uutisten tulva turruttaa. Helpointa on heittäytyä välinpitämättömäksi, sillä siihenkin löytyy perusteita. Mitä yksi ihminen voi tehdä? Menevätkö avustusvarat edes perille? Miksi EU tai rikkaat eivät auta?

Toinen vaihtoehto on ahdistua. Eikä ole mikään ihme, jos monet ahdistuvat maailman kehitystä seuratessaan. Ahdistuksella ja päivittelemisellä ei kuitenkaan voi saavuttaa mitään. Päinvastoin se lamaannuttaa.

Kolmas vaihtoehto on alkaa toimia. Ilahduttavan monet suomalaiset ovatkin valinneet tämän vaihtoehdon. Yksi esimerkki suomalaisten auttamisen halusta on lokamarraskuussa järjestettävä Nenäpäivän varainkeruukampanja, joka pyrkii viihteen keinoin auttamaan hädänalaisia lapsia. Tällä kampanjalla on vuosittain kerätty varoja peräti kolmisen miljoonaa euroa.
 
Fida International on vuosien ajan ollut yksi maamme aktiivisimmista toimijoista, kun kyse on ollut joko yllättävästä tai pitkäjännitteisestä avun tarpeesta. Herätysliikesidonnaisen lähetysjärjestön vahvuuksia ovat muun muassa seurakuntien ja yhteistyökumppaneiden muodostama maailmanlaajuinen verkosto, luotettava avun perille saattaminen ja suhteellisen pienet kulut. Merkittäväksi vahvuudeksi on luettava myös kotimaan lähetystoreilta aina ulkomaan kentille ulottuva kutsumustietoisten ihmisten työpanos.

Joulun aikaan yhdeksi tärkeäksi avun kohteeksi on muodostunut Itä-Euroopan köyhä romaniväestö. Erityisesti lapset kärsivät ala-arvoisista asuinoloista ja koulutuksen puutteesta. Pitkäjännitteisen avustustyön lisäksi Toivon kipinä -kampanjalla lapsille  halutaan välittää jouluiloa.

Olisi tärkeää, että seurakunnat antaisivat jäsenilleen konkreettisen tilaisuuden muistaa lapsia, joille kukaan muu ei tänäkään jouluna valmistele joululahjaa. Toivon kipinä -kampanjalla kerätään varoja, joilla hankitaan lapsille suoraan kohdemaista edullisesti monipuoliset lahjapussit.

Maailmassa vallitseva hätä haastaa jokaisen valitsemaan oman tapansa reagoida tilanteeseen. Auttaminen on kaikkein paras vaihtoehto.


Klaus Korhonen
 
Kirjoittaja on emeritusseurakunnanjohtaja, joka toimii nykyisin Itävallan helluntailiikkeen mentorina sekä lähetys- ja avustustyössä Romaniassa.