Armoton uskonto

Mahdollisuus tähän uuteen armon kokemiseen ei ole vain epäonnistuneella kristityllä vaan aivan samassa mitassa myös muilla hänen ympärillään. Epäonnistuneen henkilön uskonystäville tilanne onkin Jumalan avaama mahdollisuus panna usko käytäntöön.

Seurakuntamme ovat täynnä lauluja ja puheita, jotka korottavat rakkautta, armoa ja Jumalan kärsivällisyyttä. Iloitsemme siitä – noin yleisesti ja tietysti omalla kohdallamme. Nyt vain olisi aika toimia oppimamme ja kuulemamme mukaisesti ja välittää Jumalan armoa ja rakkautta Jumalan anteeksiannon kädenjatkeena haavoitetuille.

Kompastuneiden ja väsyneiden uskovien läsnäolo seurakunnassa on siis, paradoksaalista kyllä, siunauksen mahdollisuus kaikille. Suhtautumisemme niihin, jotka ovat pudonneet tien oheen uupuneina, koettelee lopullisesti sen, ymmärrämmekö henkilökohtaisesti Jumalan armon.

Liian usein käsityksemme Jumalan rakkaudesta alkaa ja päättyy ”Armolauluun” ja toimii peittona omalle kaksinaamaisuudellemme. Meille on ominaista vähätellä omia, ehkä piilossa olevia epäonnistumisiamme ja paisutella toisten lankeemuksia. Sellainen on omavanhurskas ihmisluonto.

Emme ole ymmärtäneet Jumalan anteeksiantoa meitä kohtaan ennen kuin olemme ulottaneet armahtavaisuuden myös uskonystäviimme Kristuksessa.

Näyttää jopa siltä, että meidän on paljon helpompi antaa anteeksi ei-uskoville ystäville kuin uskoville. Hylkäämällä uskonystävämme heidän epäonnistumisensa hetkinä asetumme fariseusten rinnalle Jeesusta vastaan, joka iloitsee voidessaan saattaa kompastuneet takaisin jaloilleen.

Keskuudessamme oleva murtunut kristitty pakottaa koko yhteisön katsomaan uudelleen perustuksia, joiden varassa Jumala meidät kaikki hyväksyy. Ehkä tässä onkin yksi syy, miksi lakihenkiset suuttuvat niin kovasti lankeamisista. Silloin heidät pakotetaan näkemään heidän oman asemansa epäloogisuus.

Perustuuko pääsymme Jumalan läsnäoloon täydelliseen elämään? Jopa lakihenkinenkin kristitty ymmärtää sisimmässään, että näin ei ole.

Meidät hyväksytään pelkästään Jeesuksen sovitustyön perusteella Jumalan armosta. Todistamme uskostamme sovitukseen ulottaessamme anteeksiannon ja armon koskemaan haavoitettuja lähimmäisiämme riippumatta heidän senhetkisestä tilastaan ja kohtaamalla heidät Kristuksen rakkaudella.

Armoton uskonto ei ole muuttunut vuosien varrella. Se jättää yhä haavoittuneet ojaan.