Armotahtinen elämä

Nykyisen työelämän kiihkeä rytmi yhdistettynä sosiaalisen median viriketulvaan on johtanut siihen, että monet elävät päivästä toiseen ilman aikataulumarginaaleja ja ovat kroonisesti alilevänneitä.

Alun perin työ oli yksi ensimmäisistä siunauksista, jonka rakastava Jumala antoi ihmisille. Työn tekeminen on palkitsevaa. Aikaansaannokset tuottavat mielihyvää. Työ tarjoaa elannon mutta luo myös turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa itsetuntoa.

Jumala ei kuitenkaan luonut ihmistä työskentelemään tauotta. Siksi Jumala mallinsi ihmiselle levon periaatteen lepäämällä itse luomisen seitsemäntenä päivänä, joka oli ihmisen ensimmäinen elinpäivä. Ihmisen työn tuli virrata levosta käsin. Jumala näki viikoittaisen lepopäivän periaatteen niin tärkeäksi, että hän myöhemmin sisällytti sen kymmeneen käskyyn. Käskyjen tarkoituksena oli suojata yksilön ja yhteisön elämää sekä muovata kulttuuri ja kansa, jonka kautta Jeesus aikanaan saapuisi maan päälle.

Jeesuksen seuraajina meitä ei ole kutsuttu täyttämään lain ja käskyjen kirjainta. Sen sijaan me kunnioitamme niitä ikuisia periaatteita, jotka sisältyvät Jumalan sanaan. Lakihenkisyys rakastaa systeemiä. Jumala puolestaan rakastaa ihmistä. Jeesuksen omien sanojen mukaan Jumala loi lepopäivän ihmistä varten, rakkaudesta häneen.

Lepopäivä on eri asia kuin vapaapäivä. Sen tarkoituksena on ladata ihmisen sisäisiä akkuja ennen kaikkea hengellisesti mutta myös fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti. Lepo- ja virkistyspäivän pitäminen on uskon askel, joka edellyttää luottamusta siihen, että Jumala voimauttaa meidät saamaan aikaan kuudessa päivässä kaiken sen, mitä hän on kutsunut meidät tekemään kunkin viikon aikana.

Lepopäivän pitäminen auttaa meitä huomaamaan, että elantomme todellinen lähde on Jumalan siunaus. Se avaa ymmärrystämme käsittämään, että Jumalan suunnitelmat etenevät silloinkin, kun me lepäämme. Se uudistaa energiaamme ja näkyämme seuraavaa viikkoa varten. Se antaa meille mahdollisuuden keskittyä Jumalaan ja läheisiimme.

Yliväsynyt kristitty on usein myös voimaton kristitty. Levon puute kovettaa sydäntä, turruttaa myötätuntoa, kuurouttaa korvia Jumalan puheelle ja sokeuttaa näkemästä ihmisiä, joita Jumala haluaisi kohdata meidän elämämme kautta. Väsyneinä ajaudumme myös helposti tekemään asioita, jotka edistävät väsymystämme ja hidastavat toipumistamme.

Viikoittainen lepo- ja virkistyspäivä on pitkälti unohdettu Jumalan lahja. Kuitenkin juuri se on avain armotahtiseen elämään, joka on siunaukseksi meille itsellemme, läheisillemme ja Jumalan valtakunnalle.

Pekka Havupalo

Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan johtava pastori.