Älkäämme koskaan unohtako

Tammikuun viimeisenä maanantaina vietetään kansainvälistä holokaustin muistopäivää. Suomessa päivä on nimetty vainojen uhrien muistopäiväksi, joka nimenä laajentaa päivän alkuperäistä merkitystä. Se, että muistopäivä järjestetään juuri 27.1. johtuu siitä, että tuona päivänä vuonna 1945 järkyttäviä kärsimyksiä läpikäyneet vangit vapautuivat natsisaksan suurimmasta keskitysleiristä Auschwitzista.

Miksi juuri juutalaisten kansanmurhaa muistetaan erityisellä päivällä? Siitä syystä, että holokausti, joka tarkoittaa polttouhria, poikkeaa kaikista muista modernin ajan joukkomurhista siinä, että tuhoamiset toteutettiin valtiovallan hyväksymän doktriiniin mukaisesti teollisesti ja suunnitellun systemaattisesti. Kun liittoutuneille paljastui toisen maailmansodan loppuvaiheissa natsien ylläpitämien tuhoamisleirien kauheudet, julistettiin suureen ääneen: ”emme saa koskaan unohtaa.” Tätä toivoi myös Vilnassa vuonna 1941 elänyt 19-vuotias juutalainen David Berger. Ennen kuin natsit ampuivat hänet, hän lähetti tyttöystävälleen viimeisessä kirjeessään seuraavan pysähdyttävän viestin: ”Haluaisin jonkun muistavan, että täällä eli joskus henkilö nimeltään David Berger.”

Näyttää kuitenkin siltä, että kaasukammioiden kauhukuvat ovat alkaneet haihtua pois ihmisten mielistä ja antisemitismi leviää pelottavalla tavalla eri puolilla maailmaa. Juutalaisviha on lisääntynyt Yhdysvalloissa ja Saksassa kammottavalla tavalla. Saksassa joka neljännellä on selvityksen mukaan juutalaisvastaisia ajatuksia. Länsinaapurissamme Ruotsissa peräti 35 prosenttia maan juutalaisväestöstä kertoo harkinneensa muuttoa pois maasta.

Uutistoimisto AP haastatteli viime vuoden holokaustin muistopäivän alla 92 vuotta täyttänyttä Auschwitzista henkiin jäänyttä Cipora Feivlovichia. Hän kertoi kokemuksistaan ja totesi: ”74 vuotta on kulunut noista päivistä, mutta me elämme vielä ja voimme muistuttaa nuorisoa ja ihmisiä eri maissa siitä, mitä tapahtui. Mieheni on vaatinut, että en koskaan lopeta puhumasta holokaustista. Jos me emme kerro, tulee jälkeemme enemmän niitä, jotka kieltävät tapahtuneet.”

Seurakuntina ja järjestöinä meidän on syytä nostaa holokaustin muistopäivä paremmin esille kuin tähän asti. Antisemitismin nostaessa jälleen päätään ja valheellisen propagandan levitessä, emme saa ajautua välinpitämättömyyteen ja sulkea silmiämme ja sydämiämme juutalaisten kärsimyksiltä. Rukoillaan tammikuun viimeisen sunnuntain päiväkokouksissa erityisesti juutalaisten ja Israelin puolesta.

Niilo Närhi

Kirjoittaja on Avainmedia Lähetysjärjestön toiminnanjohtaja.