Äidin rakastava sydän

Äidin rakkaudessa on häivähdys Jumalan rakkaudesta, joka on luonteeltaan epäitsekästä ja uhrautuvaa. Äiti on valmis laittamaan lapsen edun oman etunsa edelle, ja hän tekee kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen.

Äidin tehtävä vaatii voimia, eikä sitä useinkaan arvosteta tarpeeksi. Tulemme harvoin ajatelleeksi, mitä äitinä oleminen todella tarkoittaa. Äidin tehtävässä ei riitä vain lasten kasvatus. Hänen pitäisi ottaa huomioon myös muun perheen ja puolison tarpeet, eikä myöskään omia tarpeita ja omaa aikaa saisi unohtaa.

Äitiys tuo mukanaan paljon iloa, mutta myös väsymystä, turhautumista ja huolta. Kun lapsi esimerkiksi sairastelee pitkään, äidin voimavarat saattavat loppua. Ei ole tavatonta, että hän kokee joskus itsensä jopa vihaiseksi ja avuttomaksi.

Äidin rakkaus on kuitenkin uusiutuva voimavara, joka herää aina uudelleen. Vaikka lapsi olisi ollut kuinka tuhma tai tehnyt kuinka väärin tahansa, hän saa sen anteeksi, koska äidillä on rakastava sydän niin kuin Jumalallakin. Äidin tai Jumalan rakkautta ei ansaita. Se saadaan.

Länsimainen kulttuuri ei anna aina tarpeeksi arvoa äidille. Monessa muussa kulttuurissa äiti on perheen suojelija, arvostuksen kohde ja matriarkka. Äidin nimeä ei vedetä lokaan, ja suvun miehet ja pojat huolehtivat siitä, ettei äitiä missään olosuhteissa loukata.

Äitiys ansaitsee suuremman arvostuksen kuin nykykulttuurimme sille antaa. Äitienpäivän juhlinta kerran vuodessa ei riitä tämän arvostuksen ylläpitämiseen. Sen tulisi näkyä enemmän arkipäivässä ja myös yhteiskuntamme lainsäädännössä.

Hyvä äitiys saattaa olla monelle naiselle ihanne, jota on vaikea saavuttaa. Moni kokee, ettei ole siihen riittävän hyvä.

Luontoäiti pitää kuitenkin huolen siitä, että jokaisesta äidistä tulee hyvä äiti. Opetuskirjallisuutta äitiydestä riittää joka lähtöön, mutta tärkein avu on jäljittelemätön ja korvaamaton äidin rakkaus. Kun lapsi on varhaislapsuudessaan kokenut aitoa äidin rakkautta, hän kykenee aikuisena aidosti rakastamaan myös puolisoaan, lapsiaan ja muita ihmisiä.

Kristittyjen tulisi olla esimerkkejä vanhempia kunnioittavista ihmisistä. Osoittakaamme siis kunnioituksemme käytännössä ja näkyvästi – eikä pelkästään omalle äidille ja isälle, vaan myös seurakuntamme vanhuksille sekä kaduilla tapaamillemme ja naapurissa asuville vanhemmille. Voimme olla varmoja, että antaessamme arvostusta saamme sitä monin verroin myös takaisin.

Jyrki Palmi

Kirjoittaja on Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtaja.