Syntien tunnustaminen on osa tasapainoista kristillisyyttä

Flickr/ Amanda Bowman
Flickr/ Amanda Bowman
Toisinaan törmää tilanteisiin, joissa epätasapainoiset näkemykset synnistä vääristävät kristillistä elämää.

Yhden ongelmaryhmän muodostavat ajattelutavat, joissa syntiin ja syntien tunnustamisen tarpeeseen liittyy neuroottisia piirteitä. Syntiä halutaan välttää asettamalla ulkokohtaisia sääntöjä ja rajalinjoja, joita ylläpidetään uhkailulla ja pelottelulla. Lopputuloksena on toisten tai itsen syyllistäminen tavalla, joka on mielenterveyden ja hengellisen elämän kannalta haitallista.

Toisessa äärilaidassa synnin teologinen merkitys ohitetaan lähes kokonaan, kun ihmisen omaa tahtoa ja sydämen ääntä korostetaan yli kaiken. Ihmisen mielihalut toimivat oppaina, jotka selittävät pois ihmisessä olevan potentiaalin vääryyden tekemiseen. Samalla tällainen yksilökeskeinen ja itsekäs käsitys elämästä sokeuttaa rakenteelliselle synnille kuten epäoikeudenmukaisuudelle ja rasismille.

Näiden ääripäiden väliin sijoittuu raamatullinen näkemys syntien tunnustamisesta, eikä se terveellä tavalla ymmärrettynä johda ongelmiin.

Siinä kristillinen elämä nähdään prosessina, johon terve itsetutkiskelu ja syntien tunnustaminen kuuluvat.

Päivän lapset

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan aito syntien tunnustaminen on merkki nöyrästä elämänasenteesta – valossa elämisestä –, joka vaikuttaa positiivisesti yksilöön ja yhteisöön.1

Jumala itse on täydellinen valo, eikä hänessä ole lainkaan pimeyttä. 2 Raamatun kirjallisuudessa valo tai valkeus kuvastaa usein totuutta, tietämistä, puhtautta ja hyvyyttä. Pimeys puolestaan symboloi valheellisuutta, ymmärtämättömyyttä, likaisuutta ja pahuutta. Vanhassa testamentissa valo liitetään Jumalan ilmoitukseen lain ja profeettojen kautta. Psalmin kirjoittajan mukaan Jumalan sana on valo: ”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani.”3

Jumala itse tuli ihmisille valoksi Jeesuksessa. Jeesuksen julistama sanoma Jumalan valtakunnasta levisi ensin juutalaisten ja sitten pakanoiden keskuuteen. Luukas, joka kirjoitti evankeliuminsa pääasiassa pakanakansoista kääntyneille, kertoo evankeliumin alussa Simeonista, joka siunasi Jeesus-lasta temppelissä.4 Simeonin käyttämä sanamuoto muistuttaa profeetta Jesajan ennustuksesta: Jumalan palvelija tulee ”valoksi pakanoille”.5 Myös apostolit Paavali ja Barnabas pitivät tehtävänään valkeuden tuomista pakanakansoille.6

Vastakkainasettelu valon ja pimeyden välillä on keskeinen teema niin ikään Johanneksen evankeliumissa. Valossa elämiseen eli Jeesuksen seuraamiseen liittyy aina oikeanlainen käytös ja toiminta, kuuliaisuus Jumalalle. Totuuteen pyrkivä ihminen uskaltaa tulla valoon.7 Valo saa ihmisen elämään oikealla tavalla, ei ainoastaan tietämään, mikä olisi periaatteessa oikein.

Myös ensimmäisen Johanneksen kirjeen opetus syntien tunnustamisesta voidaan nähdä kehotuksena kuuliaiseen elämään aivan kuin Jeesuksen eettiset opetukset esimerkiksi Vuorisaarnassa. Valossa vaeltaminen on elämäntapa, joka perustuu teologisten periaatteiden sisäistämiseen.

Juutalaisuudessa teologiaa ei erotettu elämäntavasta, vaan ne kulkivat käsi kädessä. Myöskään meidän teologiamme ja elämäntapamme välillä ei tulisi olla ristiriitaa.

Pimeys katkaisee jumalayhteyden

Johanneksen mukaan valossa elämisen vastakohta on pimeydessä eläminen, johon ei kuulu aito syntien tunnustaminen.8 Pimeydessä eläessään ihminen ei voi olla yhteydessä Jumalaan, vaikka hän väittäisi muuta.

Johannes osoitti kirjeensä sekä seurakunnassa hajaannusta aiheuttaneille että muille kristityille, jotka elivät kreikkalais-roomalaisen kulttuurin ja uskonnonharjoittamisen ympäröiminä. Tuon ajan uskonnollisuudelle oli tyypillistä monenlaisten rituaalien suorittaminen. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna ihmiset elivät moraalittomasti, vaikka olivat samalla kovin uskonnollisia. Johanneksen kuulijoiden tuli kuitenkin ymmärtää Jumalan valon luonne ja vaikutus heidän koko elämäntapaansa.

Sama haaste kohdistuu myös nykyajan kristittyihin. Ihmisen on helppoa sanoa olevansa yhteydessä Jumalaan ja samalla kuitenkin vältellä oman elämäntapansa – asenteidensa, sanojensa ja tekojensa – arviointia ja suunnan muuttamista tarpeen vaatiessa.

Johanneksen opetus kannustaa erityisesti hengellisiä johtajia terveeseen itsetutkiskeluun. Hengellinen valta voi nousta päähän, mikä voi saada ihmisen selittämään väärät teot oikeiksi, pimeyden valkeudeksi.

Siksi kristityiltä odotetaan sekä yksilöinä että yhteisöinä kykyä itsearviointiin ja syntien tunnustamiseen.

Kohtaamisen perustana rehellisyys

Kirjeessään Johannes painottaa, että myös aito yhteys toisiin ihmisiin on mahdollinen vain Jumalan valossa, jossa ei ole valheellisuutta eikä petosta.9

Kuten ihmisten välinen hyvä ystävyyssuhde, kristittyjen välinen yhteys perustuu avoimuuteen, rehellisyyteen ja lähimmäisenrakkauteen. Siinä missä salailu ja epärehellisyys johtavat pimeyteen, rakkaudesta ponnistava rehellisyys ja palvelualttius vievät kirkkaaseen valoon. Yhteys Jumalaan tulee konkreettiseksi yhteydessä toisiin ihmisiin, siinä, miten yksilö kohtaa ja palvelee toisia.

Johanneksen painottama syntien tunnustaminen asettaa kristityn turvalliseen asemaan. Aidossa yhteydessä muihin ihmisiin omat virheensä on helpompi havaita ja niitä on mahdollista pyytää anteeksi. Jumalan valossa ei kuitenkaan toteudu vain ihmisten välisten riitojen ja säröjen sopimista ja eheytymistä. Siinä Jumala itse puhdistaa ihmisen synnistä Jeesuksen kautta.

Seurakuntayhteys on olennaisen tärkeä, koska vain yhteydessä toisiin kristittyihin Jeesuksen seuraaminen voi toteutua aidoimmillaan. Kristillinen netti-tv tai Facebook-ryhmä ei voi korvata seurakuntayhteyttä.

Parhaimmillaan seurakuntayhteisö ja sen armon sanoma voivat tasapainottaa ja rauhoitella neuroottisen syyllisyyden kanssa kamppailevaa. Vastaavasti terveessä seurakuntayhteisössä on turvallista käsitellä myös itsekkäitä mielihaluja, joiden ohjaamana elämä ajautuisi sivuraiteille.

Seurakuntien tuleekin tehdä työtä sen eteen, että ne voisivat olla turvallisia ja terveeseen hengellisyyteen kannustavia yhteisöjä, joissa sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä ripillä on paikkansa.

Realistisen ihmiskäsityksen kulmakivi

Jokaisessa ihmisessä on potentiaalia niin hyvään kuin pahaan, ja jokainen on jossakin vaiheessa tehnyt vääriä valintoja ja virheitä. Tämän kieltäminen on Johanneksen mukaan itsepetosta. Terve syntien tunnustaminen auttaa myös rehellisen minäkuvan ylläpitämisessä.

Erilaiset psykologiset mallit tarjoavat hyödyllistä tietoa ihmisen ajattelusta ja käytöksestä sekä voivat auttaa haitallisten tapojen kitkemisessä. Psykologisia, fysiologisia ja sosiologisia syitä ei tule koskaan vähätellä, kun ihmisten käyttäytymistä ja elämäntapoja arvioidaan. Johanneksen kirjeen opetus muistuttaa kuitenkin, että asioille tulee antaa myös teologisia selityksiä.

Enemmän kuin täydellisyyttä Jumala odottaa ihmisiltä rehellisyyttä, nöyryyttä ja halua lähteä kasvuun. Jos tämä halu puuttuu, ihminen on vaarassa ajautua itsepetoksen pimeyteen. Kun ihminen sen sijaan ymmärtää olevansa vain ihminen ja tunnustaa virheensä, Jumalan totuus voi asua hänessä.

Johannes tarttuu opetuksessaan retorisesti myös väitteeseen, että ihminen voisi olla synnitön, vaikka tunnustaisi teorian tasolla oman potentiaalinsa väärin tekemiseen. 10 Jotkut ihmiset saattavat kuvitella, että heidän hengellinen kehittymisensä tai esimerkiksi tiettyjen armolahjojen vaikutus heissä on tehnyt synnin tekemisen heille käytännössä  mahdottomaksi. Johanneksen kovat sanat muistuttavat kuitenkin tällaisen ajattelun vaarallisuudesta: Jumalasta tehdään valehtelija, eikä hänen sanansa asu näin ajattelevassa ihmisessä.

Aito syntien tunnustaminen tarkoittaa sitä, että ihminen tunnistaa oman potentiaalinsa pahaan, pyrkii ymmärtämään omaa ajatteluaan ja toimintaansa, myöntää väärät asenteensa ja tekonsa ja pyrkii muuttamaan niitä Jumalan edessä. Kristityn tulee päättää toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa arvioiden, ”mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä”.11

Elämäntapa voi muuttua

Syntien tunnustaminen saa parhaimmillaan aikaan todellista muutosta ihmisen elämäntavassa, sillä se tekee jatkuvassa synnin tekemisen tilassa elämisen mahdottomaksi.

Säännöllisen syntien tunnustamisen ja itsetutkiskelun ottaminen osaksi kristillistä elämäntapaa suojaa ihmistä epärehellisyydeltä ja vinoutuneiden ajatusmallien ja asenteiden kehittymiseltä – kunhan ihminen on samalla osa seurakuntayhteisöä.

Itsekritiikin ja itsensä armahtamisen on mahdollista olla tasapainossa.

Itsetutkiskelu ei tarkoita täydellistä sisäänpäin kääntymistä, itsekeskeistä rypemistä omissa vioissa ja virheissä tai syyllisyyden märehtimistä. Tästä läntisen kristillisyyden piirissä on valitettavasti aivan liikaa kokemusta.

Syntien tunnustaminen on rukouksen lisäksi ajatustyötä – ei merkityksettömien mantrojen toistelemista vaan yksilön ja yhteisön elämässä sekä laajemmissa rakenteissa ilmenevän synnin tunnistamista, oman osallisuuden myöntämistä siihen sekä kääntymistä eli toimintatapojen muuttamista.

Esimerkiksi ihminen, joka ymmärtää olevansa osa globaalia markkinataloutta sekä siihen usein liittyvää epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisten ja luonnon riistoa, voi tietonsa ja kykyjensä mukaan lähteä muuttamaan asioita.


Viitteet:
1) 1. Joh. 1:5–10.
2) 1. Joh. 1:5.
3) Ps. 119:105.
4) Luuk. 2:25–35.
5) Jes. 42:6.
6) Apt. 13:46–47; Jes. 42:6, 49:6.
7) Joh. 3:19–21.
8) 1. Joh. 1:6.
9) 1. Joh. 1:7.
10) 1. Joh. 1:10.
11) Room. 12:2.


Tuomas Havukainen

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Uuden testamentin eksegetiikan alalta.






Kommentti: Syntien tunnustaminen avaa armon


Ensimmäinen Johanneksen kirje vakuuttaa, että syntinsä tunnustava ihminen saa kokea Jumalan armon. Aito syntien tunnustaminen johtaa vapauteen, koska Jumala on uskollinen ja anteeksiantava (1. Joh. 1:9).

Kristillisestä elämäntavasta, syntien tunnustamisesta ja parannuksen tekemisestä puhuttaessa ei tule unohtaa armon näkökulmaa. Armottomaan jumalakuvaan perustuva hengellisyys ei koskaan saavuta varmuutta Jumalan armosta ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Kristillisen seurakunnan tulee tehdä kaikkensa, että teologinen opetus ja käytännössä  ilmenevä elämäntapa voisivat yhteneväisesti tuoda esiin Jumalan armoa ja rakkautta ihmisiä kohtaan. Hengellistä turvattomuutta ei tule lietsoa.

Tasapainoinen syntiopetus ei tarkoita sitä, että kristitty joutuu epäilemään pelonsekaisin tuntein omaa tilaansa tai kaivelemaan syntejä itsestään tai toisista vain sen vuoksi, että olisi jotakin tunnustettavaa. Sen sijaan aito syntien tunnustaminen voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena elämänasenteena ja terveellä tavalla kriittisenä mielenlaatuna, joka on valmis myöntämään virheet ja työstämään asenteita ja ajattelutapoja.

Kuten Johannes vakuuttaa: syntinsä tunnustava saa Jumalan armon.

Lukijalta
51���52/2019

Lukijalta22.3.2024 | Olen kiitollinen, että maakuntalehdissämme on auennut toistuvasti tilaa Raamatun sanomaa korostaville kirjoituksilleni. Usein ne sivuavat yhteiskunnallisia haasteita, unohtamatta ikuis...
LukijaltaIhmisten puheissa toistuvat usein ilmaisut kuten ”Kuolema kuittaa univelat” tai ”Haudassa saa sitten levätä”. Ne ovat tavallisia tapoja vältellä ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä ja vaeltaa va...
Lukijalta21.11.2023 | Helluntaikirkon oppikäsityksessä Jeesuksen paluusta ei ole enää vain yhtä tulkintamallia. Jeesuksen paluusta itsessään ollaan varsin yksimielisiä, mutta seurakunnan tempauksen ajoituk...
Lukijalta24.10.2023 | Iso Kirja on hehkuttanut tänä vuonna Opisto omaksi -teemaa. Sen tavoitteena on, että seurakunnat ja niiden jäsenet ottaisivat ja kokisivat entistä enemmän omistajuutta yhteisestä opis...
LukijaltaApostoli Paavali ei tahtonut pitää Roomassa asuvia veljiä tietämättöminä ”tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisäll...
Lukijalta(20.3.2023) Tammikuussa seurakuntamme johtajisto sai ihmetteleviä yhteydenottoja koskien paikallista Turvallinen seurakunta -lausuntoa, jossa olemme osallisena. Siinä oli virheellisesti na...
Lukijalta(6.3.2023) Uudet hyvinvointialueet aloittivat vuoden alusta. Kotiin saamamme esitteen mukaan uuden hyvinvointialueen keskeinen tehtävä on ”hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yht...
LukijaltaTranslain uudistaminen vietiin eduskunnassa maaliin 1.2.2023 äänin 113–69. Lain mukaan jokainen täysi-ikäinen kansalainen voi vaihtaa sukupuolensa pelkkänä ilmoitusasiana. Korjausleikkauksia ja lä...
LukijaltaOikeaoppisuuden tarve on ihmiselle ominaista ja johtuu osin siitä, että se on eräs turvallisuuden tunnetta ruokkiva väline. Uskon kysymyksissä oikeaoppisuuden tarve on hälyttävän suuri. Osasyynä s...
Lukijalta(27.12.2022) Silmiini sattui erään teologin lehtikirjoituksen otsikointi: ”Ateisti, joka tuntee Jumalan?” Kysymysmerkin kanssakin toteamus on absurdi. Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon ja kaike...
Lukijalta(22.11.2022) Kun tulin aikoinani uskoon, sain näyn hengellisestä työstä. Se oli määrittelemätön pakottava tarve olla jotenkin hyödyksi Jumalan valtakunnassa. Tämä tarve on ollut läpi uskossa oloaj...
LukijaltaPaimen Plus -lehden kesäkuun numeron talouspalstalla olleessa kirjoituksessa kerrottiin seurakuntien lämpölaskujen noususta viime talvelta. Sama suunta näyttää jatkuvan myös tulevana talvena. Kerr...
LukijaltaJeesus joutui usein herättelemään kuulijoitaan. Tässä muutamia otteita Jeesuksen sanoista: ”Ettekö käsitä? Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä?” Niin hän sanoi heille: ”Ettek...
LukijaltaYhdysvalloissa korkein oikeus kumosi kesäkuussa vanhan ns. Roe vs Wade -nimellä tunnetun, aborttioikeuden turvanneen ennakkopäätöksen. Näin se teki sen, minkä kokeneiden ja laintuntevien tuomareid...
LukijaltaSanan- ja uskonnonvapaus ry (SUV) on osoittanut tarpeellisuutensa kansan keskuudessa. Kesäkuussa 2021 perustettu yhdistys on saanut aatteensa taakse jo yli 1 000 jäsentä ympäri Suomea.
Yh...
LukijaltaHesekielin kirjan luku 33 kertoo sielunhoitajan ja profeetan vastuusta. Toisesta jakeesta löytyvät puhuttelevat sanat: ”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ––.” Nykyiset aseet eivät ole miekkoja...
LukijaltaLähetyspastori Markku Karjalaisen mukaan Uusi testamentti opettaa seurakunnan johtavan pastorin ja vanhimman viran kuuluvan miehille. Raamatussa sanotaan, että vanhimman virkaan tulee valita ”yhde...
LukijaltaKansallisen veteraanipäivän aikana (27.4.), kun uutiset kertovat Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön potevan koronan jälkeen keuhkokuumetta, olen pohtinut, kuinka tärkeää on, että maamme...
LukijaltaRisto Karhu esitti Ristin Voitossa 17 kysymyksen: ”Jeesuksen paluu – ennen suurta ahdistusta?” Kirjoitus keskittyi ensisijaisesti odottamamme tempauksen ajankohdan pohdintaan. Mielestäni Risto Kar...
LukijaltaLänsimaiden kristittyjen piirissä on laajalti käsitys, että seurakunnan salainen tempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistusta. Etenkin vapaiden suuntien käsitykseen on paljolti vaikuttanut Vilho Har...
LukijaltaJumala ilmoittaa itsensä Raamatun Sanan kautta mutta myös kansojen vaiheissa. Erityisen selvästi tämä ilmenee Israelin kansan historiassa ja nykyhetkessä.
Suomen kansan eri vaiheissa olem...
LukijaltaKiitos Reijo Mänttärille palautteesta (RV 9/22) kirjani erään luvun pohjalta tehtyyn artikkeliin. Tila ei riitä palautteen seikkaperäiseen käsittelyyn, mutta teen joitain yleisiä huomioita. ...
LukijaltaPuheessaan Korneliuksen talossa apostoli Pietari tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään. Siksi hän sanoo: ”– – sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kast...
LukijaltaLehden emerituspäätoimittaja Leevi Launonen pohdiskeli kasvatustieteen asiantuntijana syvällisesti ihmisen persoonaa (RV 5). Hän toteaa ihmisen luonteen kasvamisen jääneen taka-alalle 1900-luvun l...
LukijaltaPitkittynyt poikkeusaika on kuormittanut lapsiperheiden arkea, typistänyt tärkeitä vertaistukiverkostoja ja kaventanut seurakuntayhteyttä. Lasten hengellinen kasvatus on jäänyt pitkälti vanhempien...
LukijaltaHyvin usein puhutaan pettäjä Jaakobista tai siitä, kuinka Jaakob petti veljensä. Ovatkohan nämä ajatukset koko totuus?
1. Moos. 25:21,23: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tä...
LukijaltaVastine Kalevi Marinille – "Ekumeniaa ei tarvitse pelätä"

Ristin Voitossa 46 oli Kalevi Marinin mielipidekirjoitus, joka kommentoi Ristin Voitossa 41 julkaistu...
LukijaltaRistin Voitossa 41 oli hätkähdyttävä artikkeli Helluntailaisena ekumeniaa vahvistamassa. Petri Mäkilä sanoittaa siinä teologian toht...
LukijaltaSuomessa on viime vuosien aikana kyseenalaistettu kristillisiä arvoja. Raamatun mukaista uskoa tunnustavat kokevatkin, että kaikkea muuta suvaitaan paitsi kristillisiä arvoja.
Kuitenkin e...
LukijaltaLehden sivuilla on jälleen käyty keskustelua naisen asemasta. RV:n numerossa 41 Hannu Kangasniemi esitti miehen ja naisen välisen hierarkian olevan osa Jumalan asettamaa järjes...
LukijaltaRistin Voitossa 30–31 oli kirjoitus kalvinismista. Näkemys miehen ja naisen erilaisista sukupuolisidonnaisista rooleista perheessä ja seurakunnassa nousi esiin yhtenä jäsenille tärkeänä näkök...
LukijaltaKesän päivityksiä, uutisia ja mainoksia lukiessa mieleen on noussut kysymys: Onko sellainen paradoksi mahdollista, että voin olla ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolella ja samaan aikaan kriti...
LukijaltaSuurella mielenkiinnolla, jännityksellä, rakkaudella ja ilolla tartuin Evankelistakoti elää -kirjaan. Jokainen kirja, joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista Suomessa, sen toiminnast...
LukijaltaOlen kuullut joidenkin väittävän, etteivät uskovat joudu viimeiselle tuomiolle. Silloin tarkoitetaan ns. erillistä ylöstempausta, joka on erotettu ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Kuitenkin t...
LukijaltaNettikonferenssissa näki paljon mielenkiintoisia vastauksia otsikon kysymykseen. Laulu- ja soitinyhtye Exit sai paljon myönteistä palautetta. Monet pitivät sen esiintymistä jopa koko tapahtuman pa...
LukijaltaPaljolla kirjantekemisellä ei ole loppua. Ristin Voitossa on kirja-arvioita, joista toiset ovat hyviä ja rakentavia uskoamme ajatellen, toiset ovat sitten vähemmän hyviä. Markus Maj...
LukijaltaRistin Voitto -lehden pääkirjoituksessa (12/21) Waltteri Haapala korostaa pastorien johtajuutta ja heidän kunnioittamistaan sangen voimakkaasti. On toki tärkeää, että pastorit saavat heille kuuluv...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan