Opi Jeesukselta mielenterveystaitoja

Millainen henkilö Jeesus oli? Vastauksellamme tähän kysymykseen on paljon väliä, koska Jeesus-kuvamme vaikuttaa siihen, miten me suhtaudumme häneen ja koemme hänet. Samoin se vaikuttaa arkikäyttäytymiseen laajemminkin, koska ”mitä Jeesus tekisi” on edelleen periaate, jonka pohjalta moni tekee valintojaan.

Jeesuksen persoonalla on väliä myös silloin, kun pohdimme hänen uskottavuuttaan ja rooliaan. Moni saattaa pitää Jeesusta pelkkänä hyvänä moraaliopettajana, mutta mikäli Jeesus ei olisi Jumala, kuten hän näytti itse uskoneen, olisi kyseenalaistettava sekä hänen moraalinsa että hänen henkinen tasapainoisuutensa.

Eräs mielenkiintoinen mutta vähän julistettu puoli Jeesuksesta onkin juuri tämä: hänen henkinen tasapainoisuutensa. Kun Jeesuksen persoonaa tarkastellaan hänen tunne-elämänsä, luonteensa ja ihmissuhteidensa näkökulmasta, voidaan päätellä jotain siitä, oliko hän sisäisesti balanssissa. Tämä näkökulma myös rikastuttaa meidän kuvaamme hänestä.

Ei egoa pönkittävä showmies

Evankeliumeja lukiessa huomaa nopeasti, että Jeesus eli hektistä elämää. Hän matkusti paljon ja oli jatkuvasti ihmisten ympäröimänä, puheenaiheena ja mielenkiinnon kohteena. On selvää, että tällainen elämä laittaa psyyken koville. Vaikka Jeesus on itse Jumala, inkarnaatiossa hän suostui elämään ihmisruumiissa, joka ei ole jatkuvasti eteenpäin menevä kone.

Julkisuus vie yksityisyyttä, ja suosion saaminen asettaa monille ansan, johon on helppo langeta. Jotkut tällainen elämä tekee ylpeiksi ja itsekeskeisiksi, joku on sellainen jo valmiiksi, toiset taas eivät kestä painetta ja masentuvat vakavasti.

Miten siis on Jeesuksen tapauksessa? Miten hän kesti tällaisen elämän järjissään?

Jeesuksen kohdalla psykologinen profiili on luonnollisesti tehtävä evankeliumien turvin. Vaikka hän ei ole enää fyysisesti ihmisruumiissa maan päällä, evankeliumit tarjoavat hyvän ja luotettavan pohjan arvioida sitä, millainen henkilö hän oli myös mieleltään.

Voimme päätellä evankeliumien perusteella, että Jeesus osasi asettaa rajat. Hänkin tarvitsi  rauhaa ja yksinäisyyttä. Esimerkiksi kun Jeesus kuulee serkkunsa Johannes Kastajan kuolemasta, hän lähtee veneellä autioon paikkaan. Jeesus ei siis kohauta olkiaan vaan hakeutuu hiljaisuuteen käsittelemään surua.

Toinen tärkeä seikka Jeesuksen suosioon ja tunnettavuuteen liittyen on se, että Jeesus ei näytä hakeutuvan ihmisten eteen vetämään spektaakkeleita. Yllättävän usein hän kieltää ihmisiä puhumasta ihmeistä, joita hän on tehnyt. Jeesuksen oli todennäköisesti pidettävä julkisen palvelusjaksonsa alkuaikoina matalaa profiilia, koska muutoin hänet olisi voitu tappaa aikaisemmin. Kuoleman uhka oli todellinen, joten on mahdollista todeta, että Jeesus ei ollut vainoharhainen vaan eli kiinni todellisuudessa ja ymmärsi, kun hänen henkensä oli oikeasti vaarassa.

Jeesuksen olisi ollut toisaalta helppo yllyttää kansa ”fanittamaan” itseään ja saada itselleen suosiota, ehkä jopa paremmat olotkin. Juutalaiset odottivat Messiasta, joka vapauttaisi kansan Rooman vallan alta, ja joidenkin elämässä pilkahti toivo, kun he tapasivat Jeesuksen, joka täytti monia messiasprofetioita. Olisiko tässä luvattu Messias, joka laittaisi asiat kuntoon?

Mairittelevan elämän sijaan Jeesus tyytyi olemaan kiertolainen, joka eli hyvin vaatimattomasti ja joka uskalsi jopa kieltäytyä, kun häneltä pyydettiin ihmeitä ja merkkejä.

Rikas ja terve tunne-elämä

Kuten Lähi-idän ihmiset yleensä, on helppo uskoa, että Jeesus olisi muiden kanssaeläjiensä tavoin ollut värikäs ja temperamenttinen persoona. Evankeliumeissa Jeesuksen tunne-elämä näyttäytyy hyvin rikkaana ja terveenä, ei ollenkaan harmaana ja ilmeettömänä. Jeesuksen voidaan todeta tunteneen niin sanotusti sopivia tunteita tilanteissa, joissa niitä on tervettä tuntea.

Esimerkiksi Jeesuksesta kerrotaan, että ystävänsä Lasaruksen haudalla hän joutui syvän liikutuksen valtaan ja itki. Vaikka Jeesus tiesi, että hän herättäisi Lasaruksen pian henkiin, hänellä oli aikaa pysähtyä toisten ja ehkäpä myös oman surunsa äärelle. Kun hänen viimeiset hetkensä Getsemanessa ennen vangitsemista olivat käsillä, hän tunsi tuskaa ja pyysi lähimpiä opetuslapsia olemaan kanssaan. Hän tiesi, mikä hänen kohtalonsa oli ja mitä tulisi tapahtumaan, mutta hän kävi kaikki tunteet läpi. Se oli hänen tiensä ihmisenä ja Jumalana.

Jeesus tunsi myös iloa, ja hänen myötätunnostaan on paljon mainintoja. Kaikkein selkeimmin hänen rakkaudestaan puhuu kuitenkin se, kun hän kävi läpi häpeällisen ja väkivaltaisen kohtelun ja antoi henkensä ristillä.

Jeesus ei ollut kuitenkaan ”nössö”, vaan hän oli välillä suhteellisen kovasanainen etenkin fariseuksia kohtaan, mikä kertoo siitä, ettei hän yrittänyt miellyttää kaikkia. Jeesusta ärsytti se, kuinka fariseukset uskonnollisena eliittinä taakoittivat ihmisiä perinnäissäännöillä, joita he olivat kehitelleet vuosien saatossa. Kun hän paransi sairaita, ruokki ihmisiä, kävi syvällisiä keskusteluja, antoi syntejä anteeksi ja otti lapsia syliinsä, hänestä loisti rakkaus ja välittäminen. Rakkauden toinen puoli on kuitenkin se, että epäoikeudenmukaisuus suututtaa, ja tämä on nähtävissä Jeesuksellakin. Hän ei ole välinpitämätön.

Jeesus ei siis ollut viilipytty. Kohtaamiset ihmisten kanssa herättivät hänessä erilaisia tunteita, kuten normaalin ihmisen elämään kuuluukin.

Jeesus, eliitti ja hylkiöt

Jeesus paransi paljon ihmisiä ja veti puoleensa niin yhteiskunnan hylkiöitä kuin eliittiäkin. Yhteiskunnan reunamille ajautuneet ihmiset viihtyivät Jeesuksen seurassa, mikä kertoo vahvaa viestiä siitä, miten hyvä hänen seurassaan oli olla. Jeesus ei kuitenkaan lounastanut vain riivattujen ja prostituoitujen kanssa, vaan myös rikkaiden, oppineiden ja työläisten kanssa.

Jeesuksesta voidaan sanoa, että hän kykeni pitkiin ja kestäviin ihmissuhteisiin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien kanssa ja tuli toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tämä käy selväksi erityisesti siinä, kun Jeesus valitsee opetuslapsia, jotka kaikki ovat hyvin erilaisia persoonia. Kutsutut opetuslapset tulivat erilaisista taustoista ja ammateista, ja mitä luultavimmin heillä oli erilaisia teologisia käsityksiä. Nämä kaksitoista seurasivat Jeesusta koko hänen julkisen toimintansa ajan.

Jeesuksella oli toki suurempikin opetuslapsijoukko, joista kaikki eivät seuranneet Jeesusta yhtä täysipäiväisesti kuin nämä kaksitoista. Hän kykeni antamaan tunnustusta muille ja näkemään ihmisten todelliset tarpeet. Lisäksi hän osoitti ihmisille hyväksyntää, armoa ja rakkautta, muttei silti katsonut heidän syntejään sormiensa läpi. Jeesus ei myöskään näytä koskaan kaunistelleen sitä, mitä hänen seuraamisensa tarkoitti: oman itsensä kieltämistä ja ristin kantamista, ei loistoa, valtaa tai mainetta.

Jeesus 2000-luvulla

Kaiken kaikkiaan Jeesus näyttää henkilöltä, joka oli terve. Hän oli hätkähdyttävän empaattinen ja tunteellinen, mutta hänen tunteellisuutensa ei kuitenkaan lamaannuttanut häntä. Hän oli henkilö, jonka luo niin rikkaat kuin köyhätkin etsiytyivät.

Vaikka Jeesus oli jatkuvasti ihmisten ympäröimänä ja eli raskasta elämää, hän etsiytyi välillä yksinäisyyteen. Hän ei vetänyt ihmeshow’ta ja kalastellut kannattajia, vaan hän teki usein selväksi sen, mitä hänen seuraamisensa maksaa.

Suurin ja syvällisin seikka Jeesuksessa on ehdottomasti se, että hän on Jumala, joka tuli ihmiseksi. Hän tiesi, minkälaisia ihmiset ovat, mutta hän meni ristille kuolemaan ihmisten syntien puolesta. Ristissä yhdistyvät järki, tunteet ja suuri Jumalan suunnitelma.

Kun arki siis pakottaa pohtimaan, mitä Jeesus tekisi nyt 2000-luvulla, voidaan päätellä, ettei  hän ainakaan kieltäisi omia tarpeitaan vaan huolehtisi hyvinvoinnistaan. Hän näyttäisi tunteensa, ottaisi toisen ihmisen kokonaisuudessaan huomioon päätöksenteossa ja olisi kärsivällinen, kun hän kohtaisi teillä ja toreilla ihmisiä.


Sara Saarela

Kirjoittaja on kirjailija ja teologian kandidaatti.

Henkinen jaksaminen on palvelemisen perusta

Kun Jumala tuli ihmiseksi, hän suostui niihin lainalaisuuksiin, jotka sitovat luotuja olentoja. Hän tunsi nälkää ja tarvitsi ravintoa, samoin hän väsyi ja tarvitsi unta ja rauhaa. Evankeliumeissa emme siis näe Jeesusta, joka kiitää eteenpäin kuin täydellä teholla paahtava juna, vaan Jumalan, joka osaa pysähtyä ja tällä tavoin huolehtia itsestään.

Tämän tulisi olla meille ihmisillekin lupa ja kehotus rauhoittua. Herätyskristilliset yhteisöt arvostavat tehokasta evankeliointia ja ahkeruutta, samoin kuin länsimaalainen tehokkuusyhteiskunta arvostaa työntekoa, joka on halpaa ja joka ei lopu. Jeesuksen toiminta ja julistus kuitenkin kyseenalaistavat tällaisen mallin, jossa ei ole tilaa välillä pysähtyä ja ottaa happea. Seurakunnissa on nähty traagisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei ymmärrä omia rajojaan ja kokee, että Jumala vaatii häntä toimimaan jatkuvasti. Jotkut ajattelevat, että he ovat malliuskovaisia, jos ahkeroivat itselleen aarteita taivaaseen vapaapäiviä pitämättä.

Jotta ihminen voisi olla toisia varten ja antaa itsestään muille, hänen olisi oltava henkisesti suhteellisen terve. Täydellisen terve ei taida olla kukaan, mutta esimerkiksi narsistiset tai loppuunpalaneet johtajat eivät kykene lopulta palvelemaan laumaa terveellä tavalla. Kristilliseen julistukseen tulisi kuulua muistutus myös levosta ja henkisestä terveydentilasta huolehtiminen.